Hiutuminen
Äiti ei enää tunne lastaan.Kaunis kantajaiseni, mihin olet mennyt, kauas kulkenut, unien maahan usvaiseen, salattuun sammalhuoneeseen?
Onko sinun siellä hyvä, vaivoista, huolista vapaana? Mutta minulla iso ikävä, kun emo erkanee, kantajaiseni katoaa, hellijäni hiutuu.
Läheiseni hiutuu vähitellen pois. Jokin riistää ja riisuu ihmisaivoilta niiden ihmeellisen ominaisuuden, muistin. Muisti rapautuu, lohkeilee pois. Äiti ei enää tunne lastaan.
Suru on asettunut asumaan, tehnyt tupansa minuun. Se täytyy sijoittaa aika syvälle, koska arkisen elämän on jatkuttava. Mutta kun kohtaan läheiseni, suru pyrkii pintaan. Monenlaiset tunteet pyörteilevät sisimmässä.
Kohtaamisen hetkissä on iloa, iloa siitä, että jotain tärkeästä yhteydestä elää vielä. On kätten kosketus, on posken hyväily. Välillä hymyn silta yhdistää. Tai voi ainakin hengitellä samaa ilmaa.
Suru on läsnä. Mutta myös helpotus läheisen puolesta: tässä vaiheessa matkaa hän on jo kulkenut elämän ahdistusten ohi. Pelottavat uutiset sodista ja luonnontuhoista eivät enää pysty häneen. Hän lepäilee sammalhuoneessa, kuusen oksien suojassa, rauhassa.
Ikävä on läsnä. Ja itsesyytökset: miksen aikanaan kysellyt, ollut enempää kiinnostunut hänen elämästään ja ajatuksistaan, suvun tiedosta? Toisaalta eivät kaikki halua puhua sisimmistä tunnoistaan, vaan viedä ne mukanaan. En voi tietää, koetan hyväksyä, että elämä meni näin.
Lienee hyvä ajatella, että olen itsekin sammalhuoneessa, armon pesässä. Ehkä olemme siellä yhdessä, äiti ja minä? Ehkä yhteys elää sellaisella syvätasolla, jota voi vain hetkittäin aavistella?
Joka tapauksessa kiitollisuus on voimakkaasti läsnä. Uskon, että kiitollisuus ja rakkaus välittyvät kaikkien esteiden läpi. Eihän sellaiseen siteeseen pysty edes kuolema.
Kallis, kaunis kantajaiseni, kantakoon sinua Luoja, kantakoon meitä molempia, katoavaisuuden maassa. Kantakoon, saatelkoon sammalhuoneeseen, lohduttavaan lepoon. Pitkä syksy hiuduttaa, mutta hellyys ei häviä.
Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat vapaa tutkija Pauliina Kainulainen, nunna Kristoduli sekä piispat Kaarlo Kalliala ja Simo Peura.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
