Tuulivoima ei ole alentanut sähkön hintaa

Satu Hassi mainitsee alle­kirjoittaneen kirjoituksessaan (MT 5.11.). Voi olla, että hän viittaa parin vuoden takaiseen kirjoitukseeni tuulivoimasta.

Nyt kun tuulivoiman ihmemaassa Saksassa tuet lopetetaan, niin voimaloiden valmistajat ovat kriisissä. Tuhansia ihmisiä on irtisanottu, ja muutaman vuoden kuluttua Saksassa 6 000 tuulimyllyä lopettaa tuotannon.

Google ja Ikea ovat ilmoittaneet osallistuvansa ilman tukia tuulivoimaloiden rakentamiseen Suomessa.

Edellinen on yksi maailman suurimmista sähkön kuluttajista ja jälkimmäinen yksi suurimmista kaupan alan toimijoista. Näillä hankkeilla ei ole todellisia vaikutuksia ilmaston muutokseen. Kyseessä on pikemminkin mainoskampanja.

Edelleenkään Suomessa ei rakenneta tuulivoimaa ilman tukia tavallisen kotitalous­kuluttajan sähkön käyttöön.

Siitä on osoituksena uusi, aikaisemman tuen kanssa päällekkäinen, noin 200 miljoonan euron kilpailutukseen tuleva tuki. Tämän arvioidaan päätyvän lähes kokonaan tuuli­voimalle.

Viittaus Aalto-yliopiston tutkimukseen, että kuluttajat hyötyvät enemmän tuulivoimasta kuin sille maksettava tuki, on samassa sarjassa kuin opiskelijoidensa lausunto, että fossiilinen energia pitää korvata Suomessa ennen kaikkea tuulivoimalla.

Suomen oloissa fossiilisen korvaaminen tarkoittaa ennen kaikkea metsäteollisuuden sivutuotteita, metsäenergiaa ja atomivoimaa.

Tuulivoima ei ole pystynyt alentamaan sähkön hintaa. Parin viime vuoden aikana Suomeen rakennetun tuulivoiman nimelliskapasiteetti on kaksinkertaistunut, mutta pelkän sähkön hinta on noussut lähes sata prosenttia kuluvan vuoden aikana.

Lisänä ovat tulleet siirto­hintojen, sähköveron ja perusmaksujen korotukset, jotka ovat osittain johtuneet tuulivoimarakentamisesta.

Hintoihin ei ole laskettu ympäristö-, maisema- ja terveyshaittojen hintaa eikä tuulivoimapaikkakuntien asukkaiden kiinteistöjen arvon laskua.

Aika kova kokonaishinta 5,6 prosentin sähkön kulutuksesta, joka tuotetaan alle 30 prosentin hyötysuhteen tuulimyllyillä.

Toimenpiteillä ilmaston muutoksen pysäyttämiseksi on kiire. Suomen hiilinielu­keskustelussa ei kuitenkaan aina nähdä metsää puilta.

Kannattaa katsoa kartalta, mikä on pohjoinen havumetsävyöhyke. Pohjoismaiden osuus siitä on vain muutamia prosentteja, joten Suomen hakkuilla tai hakkaamatta jättämisellä on lähes merki­tyksetön vaikutus.

Sen sijaan suomalainen metsäalan asiantuntemukselle saattaa olla käyttöä Saharan metsittämisessä, jos tällaiseen globaaliin ilmastotekoon löytyy rahoittajia.