Katseet sosiaaliturvan täysremonttiin

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta edellyttää toimiakseen pohjoismaista työllisyysastetta. Ilman tuntuvaa työllisyysasteen nousua hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus ei ole kestävällä pohjalla. Erityisesti korkeaa rakenteellista työttömyyttämme on onnistuttava alentamaan tai kasvumme rajat tulevat nopeasti vastaan.

Vika ei ole työttömien, vaan ongelmat piilevät taloutemme ja sosiaaliturvamme rakenteissa. Esimerkiksi aktiivimalli, yrittämisen aloittaminen työttömyysturvalla tai mahdollisuus käyttää turvaa palkkatukena, ovat olleet tärkeitä uudistuksia, joilla on puututtu kannustinloukkuihin ja rakenteelliseen työttömyyteen.

Kaikki tähänastiset uudistukset, aktiivimalli mukaan lukien, ovat olleet pientä pintaremonttia tulevan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen rinnalla.

Sosiaaliturvajärjestelmäämme on rakennettu vuosikymmenten aikana kuin tilkkutäkkiä. Jäljet näkyvät jäykässä ja monimutkaisessa nykyjärjestelmässämme, joka on auttamattomasti vanhentunut ja pikaisen täysremontin tarpeessa. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus onkin seuraavan hallituskauden tärkeimpiä tehtäviä.

Tämän kokoluokan uudistuksessa on tärkeää keskustella perusperiaatteista ja etsiä laajaa yhteisymmärrystä. Suurimmat kysymykset liittyvät todennäköisesti uudistuksen hintalappuun, työllisyysvaikutuksiin sekä näkemyksiin sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta ja pienimpien palkkojen kompensoinnista yhteisistä varoista.

Hyvä sosiaaliturvamalli on kannustava, selkeä, ajantasainen ja joustava. Työtä ja turvaa tulisi olla mahdollista yhdistellä joustavammin ilman pelkoa tukien menetyksestä. Työn tekemisen tulisi aina olla kannattavaa. Työttömän ei pitäisi joutua huolehtimaan siitä, johtaako työskentely tukien yhtäkkiseen loppumiseen tai pohtimaan jatkuvasti, ovatko kaikki tulot ja menot ilmoitettu asiallisesti.

Tavoitteisiin on jokaisen varmasti helppo yhtyä, mutta käytännössä byrokratia- ja kannustinloukkujen poistaminen on vaikea rasti. Jos ratkaisut olisivat helppoja, olisi ne varmasti toteutettu jo aikapäiviä sitten. Erityisen vaikeaa on huolehtia tuen kannustavuudesta ilman, että tuen tasoa leikattaisiin tai että mallin kustannukset nousisivat pilviin.

Esimerkiksi täysin vastikkeeton perustulomalli varmasti poistaisi joitakin kannustinloukkuja, mutta voisi samalla myös passivoida ja jopa kannustaa vähentämään työntekoa. Sellainen malli myös kiristäisi työn verotusta miljardeilla, mikä olisi veronmaksajien maksutaakan ja työn kannustimien kannalta kestämätöntä. Samat haasteet vaivaavat myös hallituksen perustulokokeilun mallia.

Kokoomus on omassa sosiaaliturvavalmistelussaan pohtinut ratkaisuksi sosiaaliturvan haasteisiin vastikkeellista perustuloa. Vastikkeellisuus tarjoaa mahdollisuuden säilyttää tuet pohjoismaisella tasolla ilman, että kannustimet työelämän ulkopuolelle jäämisestä kasvaisivat.

Sosiaaliturvan kannustavuus on myös välittämistä. Jos turva vain passivoi ja heikentää kannustimia palata työelämään, teemme työttömäksi jääneille tai syrjäytymisvaarassa oleville karhunpalveluksen.

Erityiskysymyksinä on pohdittava pitkäaikaistyöttömille ja osatyökykyisille passiivisen työttömyyden vaihtoehtona osallistumistuloa. Myös pienyrittäjien sisällyttämistä malliin on harkittava, sillä yksinyrittäjien ja palkansaajien välinen raja hämärtyy digitalisoituvassa alusta- ja jakamistaloudessa.

Pyörää ei kannata keksiä uudestaan, vaan arvioida maailmalla käytössä olevien mallien soveltuvuutta Suomeen.

Tanskassa on onnistuttu toteuttamaan menestyksekkäästi hyvinvointipalveluiden rahoituksen turvaavaa työlinjaa, jossa korkean työttömyyskorvauksen vastineeksi edellytetään työttömiltä laajaa aktiivisuutta.

Ison-Britannian yleisturvassa on puolestaan eri tukia yhdistetty ja reaaliaikaisen tulorekisterin avulla tukien käsittelyä ja maksatusta osin automatisoitu. Tuet eivät lopu yhtäkkisesti, vaan laskevat tasaisesti negatiivisen tuloveron kaltaisesti työtulojen noustessa, jolloin henkilö hyötyy taloudellisesti jokaisesta lisätyötunnista.

Emme voi pysäyttää teknistä kehitystä tai työn muutosta globalisoituvassa maailmassa, mutta voimme parantaa tulevaisuuden muutosturvaa uudistamalla sosiaaliturvan. Jatkossa sosiaaliturvan tulee taipua työn ja turvan joustavaksi yhdistäjäksi, joka luo sekä turvaa että kannustaa ihmisiä myös satunnaisiin töihin täyden työttömyyden sijaan.