Elämää maaseudulla on yhteiskunnan etu

Lähiruuan terveellisyys tiedetään ja suomalaista suositaan. Kaupungissakin on alettu miettimään asiaa, mikä maalla on ollut miltei itsestäänselvyys. Kuitenkin yhteiskunta on vähintäänkin tehnyt elämisestä koko ajan vaikeampaa.

Olen nähnyt, että maaseutuyrittäjien reikäleipä on entistä pienempi, samanaikaisesti tarvitaan uusia tuotantovälineitä, pitää investoida tilakoon kasvaessa ja tuottajien saamat tuotot samanaikaisesti muuttuessa rovoiksi.

Entistä suurempi osa tuotteiden hinnasta valuu isojen hankkijoiden taskuun, eikä sinne minne pitäisi eli työntekijälle, elinkeinoharjoittajalle.

Nyt tarvitaan uudenlaista otetta maaseudun elävöittämiseksi, ja ennen kaikkea uusilta kansanedustajilta uskallusta "tarttua lehmää sarvista". On erittäin tärkeätä huolehtia poliittisesti jatkuvuudesta ja työn tuottavuudesta.

Aina ei tarvita ystävänpäivää, näyttäviä tekoja hyvän mielen tuottamiseksi. Pienillä eleillä voi vakuuttaa perustuotantotalouden yrittäjät siitä, että työtä pystytään tekemään ja jopa kannustaa tekemään uusia investointeja.

Positiivisessa tunneilmastossa raskaankin työn tekeminen sujuu kuin leikinlasku. Sen lisäksi, että on saatavilla kotimaista ruokaa, maaseudun yrittäjät jakavat hyvinvointia ympäristöönsä. Maaseutu potkii uusia innovaatioita ja työtilaisuuksia muuallekin kuin itse maaseutuyrittäjille.

Työhyvinvointikin on maaseudulla murroksessa. Työ on fyysisesti raskasta, investoinnit ovat isoja, mikä heijastelee jo rakenteellista köyhyyttä, kun työllä tuskin elää.

Moni Cityssä asuva maaseudun tilallisia kadehtiva ei samalla palkalla tekisi töitä hetkeäkään. Vai kuinka moni työskentelisi joka päivä fyysisesti raskaassa työssä muutaman eron tuntipalkalla, kysyn vain?