Maksuton peruskoulu täyttää 50 vuotta − siihen suhtauduttiin aluksi epäillen

Peruskoulun piha. Kuvituskuva. Kuva: Pekka Fali

Syyslukukausi 1972 oli Pohjois-Suomessa uraauurtava ja jännittävä muillekin kuin koulunsa aloittaneille seitsemänvuotiaille. Peruskoulu-uudistusta oli valmisteltu kaksikymmentä vuotta, ja sen käytännön toteutus aloitettiin Lapin läänistä. Uudistus saatettiin loppuun Etelä-Suomessa viisi vuotta myöhemmin.

Aiemmin Suomen koulujärjestelmä oli ollut kansainvälisestikin arvioiden epätasa-arvoinen ja autoritäärinen. Enemmistö varsinkin maaseudun pienituloisten perheiden lapsista suoritti kansakoulun ja sen jälkeisen kansalaiskoulun.Tämän jälkeen he siirtyivät joko ammattikouluun tai mahdollisesti suoraan työelämään.

Kansakoulussa oppilaat oppivat luku- ja kirjoitustaidon sekä matematiikan alkeiden lisäksi perustietoja historiasta ja luonnontieteistä.

Opetussuunnitelma oli käytännönläheinen, kasvatushenkinen ja perinteisiä sukupuoliroolimalleja toistava. Tavoitteena oli, että lapset oppivat hiihtämään, kutomaan sukkaa tai veistämään puukauhoja. Opettajat kasvattivat oppilaitaan kunnioittamaan auktoriteetteja ja välttämään huonoja elintapoja.

Uskonnon opetus oli opetussuunnitelmassa ja kansakoulujen arjessa vahvasti läsnä.

Varsinkin kaupungissa asuneet keski- ja yläluokan perheiden lapset suorittivat kansakoulun jälkeen teoreettisen oppikoulun, joka antoi tarvittavat pohjatiedot lukio-opintoihin. Oppikoulu oli lukion tavoin maksullinen, vanhempien piti maksaa vähintään kirjat ja muut opetusmateriaalit.

Yhtenäiskoulu-uudistuksen tavoitteeena oli poistaa vanhempien sosioekonomisen aseman vaikutus lasten opintomahdollisuuksiin ja täten edistää tasa-arvoa.

Nykyisen peruskoulun “isä” oli silloisen kouluhallituksen pääjohtaja Reino Oittinen, jonka johtama virkamiestyöryhmä suunnitteli nykyisinkin pitkälti käytössä olevan peruskoulumallin. Eduskunta hyväksyi vuonna 1968 vasemmistopuolueiden, Keskustan ja liberaalien äänillä peruskoulun puitelain ja vuonna 1970 peruskouluasetuksen.

Yhdeksänvuotinen, maksuton peruskoulu jakaantui 6 vuotta kestävään alakouluun ja 3-vuotiseen yläkouluun. Yläkoulu siis korvasi aiemman oppikoulun.

Uuden peruskoulun myötä kaikki lapset opiskelivat kaksi itselleen vierasta kieltä. Peruskoulun opetussuunnitelmassa korostettiin oppilaiden yksilöllisyyttä ja ryhmäytymisen taitoja.

Uuteen peruskouluun suhtauduttiin aluksi epäillen. Vanhemmat tosin kiittelivät peruskoulun maksuttomuutta, mutta pelkäsivät opetuksen tason laskua. Kaikilla oppilailla ei katsottu olleen valmiuksia oppia entisen oppikoulun oppimäärää, edes erityisopettajien tuella. Näin siitä huolimatta, että aina vuoteen 1983 asti peruskoulussa olivat käytössä tasokurssit.

Huolta aiheutti myös opettajien epäpätevyys. Peruskoulun myötä yläkoulun opettajien tarve kasvoi, kun koko ikäluokka siirtyi suorittamaan entisen oppikoulun.

Varsinkin Pohjois-Suomessa pula korkeakoulututkinnon suorittaneista opettajista oli suuri. Lapin läänin opettajista joka viides oli epäpätevä, määräaikaisista opettajista epäpäteviä oli vuoden 1972 tilastoinnin mukaisesti peräti 57 prosenttia.

Siirtymävaiheen jälkeen yhtenäiskoulun vastustus väheni tuntuvasti. Aika ajoin julkisuudessa on kuitenkin nostettu esiin huoli peruskoulusta tasapäistävänä oppilaitoksena, joka ei riittävästi huomioi varsinkaan lahjakkaita lapsia tai nuoria.

Peruskoulu on onnistunut tavoitteessaan edistää lasten koulutuksellista tasa-arvoa. Vanhempien varallisuustaso ei peruskoulun ansiosta heijastu vastaavalla tavalla lasten koulunkäyntiin kuin erilliskoulujärjestelmän aikana.

Sen sijaan vanhempien koulutustasolla on Suomessa edelleen huomattava merkitys lasten opintoihin. OECD:n julkaiseman tutkimuksen perusteella matalan koulutustason perheistä tulevat lapset valmistuvat epätodennäköisemmin toisen asteen koulutuksesta ja jatkavat huomattavasti harvemmin korkea-asteelle kuin ne, joiden vanhemmista ainakin toisella on korkea-asteen koulutus. Trendi on vahvistunut 2010-luvulla.

Tutkimuksen mukaan merkittävin lasten koulutustasoa eriarvoistava tekijä nykyään on kuitenkin maahanmuuttajatausta. Kun Suomessa maahanmuuttajataustaisten osuus kaikista 18–24-vuotiaista on kuusi prosenttia, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen uusista oppilaista heitä on vain kolme prosenttia. (OECD: Education at a Glance 2018)

Taina Uusitalo

VTT, poliittisen historian tutkija.