Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kyläkioskilla tavataan

    Salma Elhashash piipahti namiostoksilla Sanni-äidin kanssa. Kioskitytöt Jutta Ojala ja Sini Ahola hoitavat myyntityön kuin vanhat tekijät.
    Salma Elhashash piipahti namiostoksilla Sanni-äidin kanssa. Kioskitytöt Jutta Ojala ja Sini Ahola hoitavat myyntityön kuin vanhat tekijät. 
    Sari Ojala auttaa kioskin avaamisessa. Nuorin tytär Jutta on myyntivuorossa tänään.
    Sari Ojala auttaa kioskin avaamisessa. Nuorin tytär Jutta on myyntivuorossa tänään. 
    Kitulan Kisa ry:n puheenjohtaja Sauli Ojala katsoo kioskin luukusta. Paikka tuo mieleen muistoja.
    Kitulan Kisa ry:n puheenjohtaja Sauli Ojala katsoo kioskin luukusta. Paikka tuo mieleen muistoja. 

    Joka kesä satojen kesäkioskien luukut avautuvat. Kantri vieraili neljällä kioskilla eri puolella Suomea. Reissusta jäi suuhun kesäisen makea jälkimaku.

    Linnunlaulua ja mopon pörinää. Auringonpaistetta ja hiekkatien rahinaa. Suussa sulavaa jätskiä ja sihisevää limpparia. Puisen tiskin takana hymyilevä kioskimyyjä nappaa kukkarosta sopivan määrän kolikoita ja ojentaa jäätelötuutin.

    Kesäkioskit edustavat maaseuturomantiikkaa parhaimmillaan. Ne tuovat mieleen kauniita muistoja lapsuuden jäätelökesistä.

    Vaikka useimmat maaseutudun puiset kioskit ovat lahonneet vuosien saatossa, niin kioskitoiminta ei ole kuihtunut täysin. Kioskit ovat edelleen tärkeä osa suomalaista maaseutukulttuuria.

    Useimpia kesäkioskeja ylläpitävät kyläyhdistykset tai urheiluseurat. Saaduilla varoilla rahoitetaan paikallista toimintaa. Samalla moni nuori saa kesätyöpaikan ja ensikosketuksen työelämään.

    Kosketus työelämään

    Kitulan kylän kesäkioskilla Haminan Vehkalahdella kuhisee kesäkuisena hellepäivän iltana. Kioskilla työskentelevät Sini Ahola, 13, ja Jutta Ojala, 13, myyvät herkkuja silminnähden innoissaan.

    ”Parasta hommassa on se, että näkee paljon erilaisia ihmisiä. Täällä käy jonkin verran kesämökkiläisiä”, tytöt toteavat.

    Miltei heti, kun tytöt avaavat kioskin luukun, syntyy pientä jonoa. Ensimmäisenä kioskille kirmaavat kylän pienet lapset.

    ”Yksi euron pussi irtokarkkeja ja kuningatartuutti kiitos”, esikouluikäinen pikkutyttö pyytää topakkana.

    Toinen myyjätytöistä rahastaa ja toinen kipaisee hyllystä namipussin. Kassakonetta ei ole, joten nyt tarvitaan ripeää päässälaskutaitoa.

    Kitulan Kisa ry:n pyörittämä kesäkioski tarjoaa kylän lapsille ja nuorille mahdollisuuden tehdä kevyttä työtä leikin varjolla. Viikon mittaiset kioskivuorot jaetaan halukkaiden kesken. Pienempien ollessa myyjinä vanhemmat valvovat vieressä.

    ”Moni kyläläinen on käynnistänyt talousopintonsa täällä”, Kitulan Kisa ry:n puheenjohtaja Sauli Ahola toteaa myhäillen.

    ”Lapset pääsevät harjoittelemaan kioskityötä heti kun päässälaskutaito karttuu. Se on lapsille erittäin mieluisaa hommaa. Monet hokevat keväisin, että milloin se kioski aukeaa”, kylän kioskivastaaviin kuuluva Milja Ahola jatkaa.

    Kyläläisten muistoissa

    Kioskitoiminnalla on vuosikymmenien perinteet Kitulan kylällä. Kesäkioski aloitti toimintansa vuonna 1960. Nykyinen kioskirakennus valmistui vuonna 1999.

    Lähes jokaisella kyläläisellä on kioskimuistoja. Marja-Riitta Korpelan elämää kioski on koskettanut monella tavalla. Hän muistaa, kuinka jäätelöt kuskattiin aikoinaan linja-autolla Haminasta saakka.

    ”Isäni oli bussikuski. Hän otti Haminasta laatikon jäätelöitä kyytinsä ja toi ne tänne kioskille. Minä olin tuolloin kioskimyyjänä ja laitoin ne pakastimeen. Jäätelöt pysyivät kylminä hiilihappojään avulla. Äitini puolestaan toimi kioskin vakituisena myyjänä 60-luvun alussa. Silloin riitti asiakkaita. Kioski oli avoinna joka päivä aamusta iltaan.”

    Sadan asukkaan kylässä riitti rutkasti enemmän elämää vielä 1970–1980-luvuilla. Kesäisin lähialueen nuoriso kokoontui minnepä muuallekaan kuin omalle kioskille.

    ”Omassa nuoruudessani täällä kävi paljon 15–25-vuotiaita nuoria. Pelasimme iltaisin lentopalloa viereisellä kentällä ja vietimme aikaa kioskilla. Nyt täällä käy enempi pientä väkeä”, Milja Ahola toteaa.

    Perinteiden puolesta

    Kioskista kertyneillä rahoilla ylläpidetään Kisapirttiä, joka on Kitulan vanha kansakoulu.

    Kioski on auki kolmena päivänä viikossa koulujen kesälomien ajan. Sunnuntai-iltapäiväisin pidetään edelleen perinteinen lypsytauko kello 15.00–18.30, vaikka lehmiä ei kylällä enää ole.

    Toimintaa pyöritetään talkooperiaatteella. Kenellekään ei makseta palkkaa.

    ”Kyse on enemmän perinteen ylläpitämisestä kuin taloudellisesti kannattavasta toiminnasta. Sateisilla viikoilla saattaa käydä vain pari asiakasta illassa. Siitä ei voittoa kerry. Saamme kuitenkin jonkin verran rahaa vanhan koulutalon ylläpitoon ja se kaikki tulee tarpeeseen”, Sauli Ojala toteaa.

    Kioskissa myydään vain pakattuja tuotteita, kuten limsaa, karkkia, jäätelöä ja perunalastuja. Tämä siksi, että esimerkiksi kahvin ja pullan myyminen vaatisi omat wc-tilat ja juoksevan veden.

    Milja Ahola on toiminut kioskin tukkuvastaavana vuodesta 1984 lähtien. Lähestulkoon samat limsa-, karkki- ja jäätelömerkit pitävät pintansa vuosikymmenestä toiseen.

    ”Olen hoitanut tukkuasiat pian jo kolmen kymmenen vuoden ajan ja mietin toisinaan, olisiko jo jonkun muun vuoro. Viime aikoina olen pyrkinyt siihen, ettei minun tarvitsisi enää istua kioskin kopissa”, Milja Ahola naurahtaa.

    Kitulan kylä sijaitsee kaukana taajamista. Lähimpään kauppaan on matkaa 11 kilometriä, joten omalle kioskille on tilausta.

    Hiekkapintaisella Kitulantiellä kulkee autoja harvakseltaan, parin kolmen minuutin välein. Satunnaiset ohikulkijat pysähtyvät harvoin kioskille.

    ”Kun kioskilla poikkeaa tuntematon asiakas, me mietitään porukalla, kuka se oli ja minne se on menossa”, Sari Ojala naurahtaa.

    Kitulan kesäkioski Kitulantie 51, Kannusjärvi. Avoinna ke ja pe 18.30–20.30. ja su 13.00– 15.00 ja 18.30–20.30