Tarkkasilmäinen taitolentäjä

Sudenkorennot ovat nähneet maapalloa enemmän kuin useimmat muut lajit. Näin voi sanoa, sillä sudenkorentoja lenteli täällä jo yli sata miljoonaa vuotta ennen kuin ensimmäiset hirmuliskot ilmestyivät.

Sudenkorennot ovat selvinneet joukkosukupuutoista ja jääkausista. Jotain ikiaikaista ja mystistä värisevissä petohyönteisissä kyllä onkin.

Ruskohukankorento on yleisimpiä korentojamme. Se elää koko maassa, kenties aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Se on ajankohtainen laji toukokuusta aina syyskuun loppuun, sillä se lentää ja saalistaa koko tuon ajan.

Ruskohukankorennon mieluisinta elinympäristöä ovat pienet rehevähköt vesistöt: lammet ja niiden lähialueet.

Vedessä elävä korentotoukka ryömii kuivalle maalle ja kiipeää jollekin kasville kuivattelemaan. Jonkin ajan kuluttua toukasta kuoriutuu aikuinen sudenkorento. Tässä vaiheessa valtaosa korennoista kohtaa loppunsa, sillä kuoriutuminen voi epäonnistua ja myös linnut napsivat vielä pehmeitä vastakuoriutuneita korentoja ateriakseen.

Jos kaikki sujuu hyvin, tovin päästä kuivunut korento lennähtää läheiseen metsään tai niitylle ruokailemaan. Pian se palaa takaisin kotilammelleen, missä se viettääkin koko elämänsä pitkälle samoissa puuhissa: syöden ja paritellen.

Ruskohukankorento on taitava saalistaja, ja sille kelpaavat monet lentävät hyönteiset ja joskus myös toiset, pienemmät korennot. Se nappaa saaliinsa ilmasta, ja usein nauttiikin sen lentoateriana. Toisinaan se laskeutuu syömään heinikon suojiin.

Muiden sudenkorentojen tapaan ruskohukankorento on ilma-akrobaatti vailla vertaa. Se pystyy lentämään paikallaan ja vaihtamaan suuntaa salamannopeasti. Paarmat, hyttyset ja useat muut hyönteiset ovat aseettomia tämän tarkkanäköisen pedon edessä.

Ihmiselle ruskohukankorennosta tai tovereistaan ei ole vaaraa. Ihmisen lähelle korento hakeutuu ihmisestä säteilevän lämmön vuoksi. Lämpö houkuttaa paarmoja ja hyttysiä, joita korento avuliaasti saalistaa.

Mitään perustetta sudenkorentojen syrjimiseen ei siis ole, mutta kansanuskomuksissa se esitetään pahana. Sudenkorennon on väitetty ompelevan nukkuvan ihmisen silmät kiinni ja mittailevan ihmistä pahat mielessään. Pirunpuntari onkin vanha nimitys sudenkorennoille.

Me jätämme nämä houreet ja nautimme ruskohukkakorennon koreudesta ja saasteettomista lentonäytöksistä.

Suomessa on tavattu 60 eri sudenkorentolajia. Osa korennoista on rauhoitettuja ja osa on EU:n luontodirektiivilajien listalla. Niiden lisääntymis- ja elinympäristöjä ei saa heikentää eikä hävittää. Samat säännöt koskevat rauhoitettujen lajien toukkia.

Ruskohukankorento voi hyvin, sillä se ei ole turhan vaativa kotivesistönsä suhteen. Esimerkiksi jotkin lampikorennot tarvitsevat selviytyäkseen juuri sopivan rehevän ja suojaisan vesistön. Niille vesien liiallinen, jatkuva rehevöityminen on turmiollista.