Ennustus vuodelle 2016

Vuoden vaihteessa on tapana toivottaa lähimmäisille onnellista uutta vuotta. Lehdet täyttyvät mahtipontisista ennustuksista siitä, mitä tulevana vuotena tapahtuu. Pariisin ilmastosopimus toteutuu. Talouden elpyminen alkaa. Autoissa ei ole enää rattia.

Totuus on toinen. Varo katteetonta optimismia!

Ainoa varma asia, joka alkaneena vuotena sinulle tapahtuu, on että arkipäivän pienet vastoinkäymiset jatkuvat.

Vastoinkäymisten jatkuminen on niin varmaa, että niitä varten on valmiit sanatkin. Ei kahta ilman kolmatta sanot, kun pyhäaamuna huomaat ensin, että rengas on melkein tyhjä ja sitten automaatti vie viimeisen kaksikymppisen eikä anna bensaa.

Kolmas kerta toden sanoo, sanotaan myös. Se sanotaan, kun kahdessa edellisessä myrskyssä puu ei kaatunut saunan tai talon seinään.

Nykysanonnoista ensi vuonnakin ahkerassa käytössä on: Tää on niin tätä!

Se on tyhjentävä sanonta jolla on monta käyttökohdetta. Sitä voi käyttää esimerkiksi silloin, kun on viikon räntäsateessa korottanut pentukoiran aitausta ja kutsuu koko perheen katsomaan, kun koira lasketaan aitaukseen.

Koska pieniä arkipäivän vastoinkäymisiä ei voi välttää, paras tapa säilyttää tulevana vuonna niin sanottu onnellisuutensa, on manata esiin vielä suurempi onnettomuus ja mukamas lohduttautua sillä, ettei se tapahtunut.

Meidän vuositulomme putoavat tänä vuonna vain parikymmentä prosenttia. Ajattele, jos oltais työttömiä. Lihoin joulun aikana kilon enkä kuusi.

Toinen tapa selvitä, on muistella äsken menneen joulun vanhojen joululaulujen traagisia sanoja. Kerran silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet, miespolvet vaipuvat unholaan, hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä. Tämä runoilijoiden aartehisto on laaja ja tarjoaa apuaan jokaiselle onnellista uutta vuotta halajavalle.

Kuka muuten muistaa vielä sellaisen ammoin kuolleen tavan, kuin uuden vuoden lupaukset? Kuvaavaa on, etten tätä kirjoitusta aloittaessani muistanut koko asiaa.

Uuden vuoden lupauksen tekeminen edellyttää paitsi pohjatonta itseluottamusta, jota ei kenelläkään enää tulevaisuuden suhteen ole, myös naiivia uskoa siihen, että ensi vuosi tosiaan tulee ja että se vielä kestää vuoden loppuun saakka.

Sellaista lapsenuskoa ei kenelläkään enää ole, ja turhuutta sitä olisi ylläpitääkään. Siksi ei myöskään ole uuden vuoden lupauksia.

Joka tapauksessa parasta, mitä sinulle voi henkilökohtaisesti ensi vuonna tapahtua, on että vanhenet vain vuoden. Kuten tiedät, sekin voi olla kohtalokasta, koska siihenkin on sanonta: vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.

Jos olet rajoilla, saatat siis olla vuoden päästä niin sanottu valoisa vanhus tai kuten lapset sanovat: vähän onnellinen. Mistä sen tietää?

Siitä, kun näet kannonnokan tai tuolin, niin istut siihen. Tai kun syöt Arnoldsissa bagelin ilman että tekohampaat seuraavat leipää, juot katkeran cappuccinon ja käytät tapahtumasta sanaa selviytyminen.

Niin, ja ne äsken niin suloiset lastenlapset, ovat hirveässä kapinallisessa esimurrosiässä. Onko nyt hyvä? Ennen ei edes ollut sellaista sanaa.

Palatkaamme suuriin maailmantapahtumiin. Niitä on kahdenlaisia. Suuret maailmantapahtumat ovat pääsääntöisesti onnettomuuksia, sääkatastrofeja, terrori-iskuja, sotia.

Pariisin ilmastosopimus toteutuu, kun New York on veden alla. Talouskasvuhan on hieno juttu vain, jos talous ei kasva, tai kasvaa yhtä hitaasti kuin Kristiinankaupunki. Ei millään hiili-Helsingin vanhoilla kasvuketkuilla.

Suuria myönteisiä maailmantapahtumia ei ensi vuonna ole, ainoa onnellisuuden tae suurissa tapahtumissa on uutisköyhä vuosi.

Trendien suhteen hyvät asiat huomataan vasta jälkeenpäin. Oho, väestönkasvu loppui kymmenen vuotta sitten. Oho, yli puolet lapsista käy koulua. Oho, nälkää ei olekaan, on lievä liikalihavuus.

Trendit ovat hitaita, luultavasti koko ikäsi olet murehtinut turhista asioista.

Hei, tämä on toinen varma totuus: ensi vuonna käytät energiastasi suurimman osan turhaan murehtimiseen, sinä onneton.

Kirjoittaja on kirjailija, kriitikko ja kylien mies