Ei katetta lietesäiliöön

Lietesäiliön kattaminen on turha ja vaarallinen rakennelma. Lietesäiliössä syntyy rikkivetyä ja jonkin verran myös ammoniakkia pyrkii haihtumaan ilmaan. Tilanne on se että mitkään katteet eivät pysty näitä kaasuja pidättämään, koska niitä ei pystytä tekemään kaasutiiviiksi. Nämä kaasut ovat hengenvaarallisia suurina pitoisuuksina. Monta isäntää on kuollut niihin.

Ongelma on siinä, että katehökötykset jarruttavat kaasujen haihtumista ilmaan, näin sisälle syntyy vaarallisen korkeita kaasupitoisuuksia. Jos ajatellaan, että saadaan jotain hyötyä estämällä sadeveden pääsy lietteen sekaan, niin asia on aivan päinvastainen.

Lietteen pinnalle muodostuu huokoinen kuori lannan kiintoaineista. Happipitoinen sadevesi on erittäin tehokasta sitomaan typpi-, ja rikkivetykaasuja. Kun sadevesi putoaa tähän huokoiseen lantakuoreen, siitä syntyy erittäin tehokas kaasun talteenottosuodatin. Sadevesi palauttaa lantakuoresta nämä kaasut takaisin lietteen sekaan.

Ammoniakin hajun voi havaita ainoastaan silloin kun lietettä sekoitetaan. Tämä kestää yleensä vain puoli tuntia.

Keski-Euroopan luomutiloilla lisätään reilusti vettä lietteen sekaan, koska se estää tehokkaasti ammoniakin haihtumista levitysvaiheessa ja samalla nopeuttaa nitrifikaatiovaihetta maassa. Jotkut tutkijat väittävät, että lietelannalla on sama lannoitusvaikutus, vaikka se laimennetaan yhden suhde kymmeneen.