Stora Sampi

K

Kolumni

Kristiina hurmerinta

Kristiina Hurme-

rinta on konneveteläinen teatterintekijä

unnianhimoinen lista, sanoi ystäväni. Lauantailounaalla oli tarjolla todellisia houkutuksia. Pujottelimme makujen maailmassa lähes hullaantuneina.

”Poronvasan maksaa, karitsaa, jäniksenfilettä”, lasketteli ystäväni.

”Bingo”, huudahti mieheni. Maksa kolahti kohdalleen.

Suupielet kosteina jatkettiin listan tutkiskelua. Nieriää ja Savon sampea. Ystävättäreni oli ostanut kesällä elämänsä ensimmäisen nieriän. ”Se maistui mudalle”, hän motkotti.

Siis ei nieriää. Valitsimme Savon sammen, mutta ystävättäreni alkoi vekslata lähes kipurajalle asti maksan ja sammen välillä. Sillä välin ehti ystävällinen tarjoilija kertoa muulle pöytäseurueelle sammen matkasta Varkauteen ja Stora Enson kylkeen. Vihdoin saimme tilauksen tehtyä.

Valkolihainen kala höyrysi lautasellani. ”Hetkinen. Kasvatetaankos tyhjilleen jääneissä sellukattiloissa nykyään sampia?” ihmetteli ystävättäreni.

Ruokaseurueemme ikiviisas osasi kertoa, että kalayritys käyttää vain hyväkseen tehtaan hukkalämpöä. Enso pukkaa paperia ja kalafirma sampea.

”Fantastinen idea”, siunailimme. Kyyditsin sampea suuhuni ensimmäistä kertaa. Jännitti. ”Erinomaista”, huokasimme kuin yhdestä suusta. Ravintola Mikko sai meiltä heti neljä tähteä.

Jälkiruuaksi makustelimme Mikkelin kauppahallissa Matti Kuusen teorioita Sammon ryöstöstä.

Muisteltiin komilaista runoa, jossa puhuttiin kolmesta kalasta, jotka kannattelivat maailmaa ja ylläpitivät ihmisten hyvinvointia. Myyttisten kalojen nimet olivat Beluga, Sevruga ja Osotra. Siis kolme yhä elävää sampilajia! Beluga-sampi saavuttaa jopa 1 500 kilon painon. Sen mäti on kuin mustaa kultaa, josta tämänkin päivän herkkupörsseissä maksetaan tuhansia euroja kilolta.

Kukapa muinaisina aikoina lähti jotain fantasiakonetta varastamaan? Ei kukaan, ruokaa sitä piti pöytään saada silloinkin. Muutama tonni kalanlihaa antoi hyvinvointia ja vaurautta kokonaiselle kylälle pitkäksi aikaa. Tuhti lusikallinen kaviaaria leivän päällä piti tyytyväisenä. Sampo oli kuin olikin sampi.

Jos näin on, niin silloin MTK voisi ostaa Stora Enson kannattamattomat tehtaat itselleen. Sillä paperitehtaittemme hukkaputkissahan muhii kansallisen vaurautemme siemen.

Ei muuta kuin pyörät pyörimään Kemijärvellä, Summassa ja Kajaanin tehtaalla näin alkajaisiksi. Syntyisi ennen näkemätön yritys Stora Sampi. Stora vastaisi tuotantolaitosten puuhuollosta niin kotimaan hankinnan kuin tuontipuunkin osalta ja sylkisi maailmalle paperia. Sampi puolestaan polskuttelisi maallemme vaurautta maailman ruokamarkkinoilla.

Suomen hallitus hyrisisi onnesta. ”Suomi on brändätty!” hihkuisi Stubb. Sadat ihmiset säilyttäisivät työpaikkansa. Pöydät notkuisivat kalaa ja kaviaaria. Sellukattilat kiehuisivat yötä päivää. Maailman lehdet painettaisiin kalatalouden sponsoroimalla paperilla. Katajanokan marmoripalatsin katolla tuikkisi neonsampi kansallisen turvallisuuden vertauskuvana.

Suomen elämysteollisuus puolestaan nousisi uusiin sfääreihin, kun Stora Sammen unelmatehtaille vaeltaisi turisteja ilmapiiriä ihmettelemään. Kalat kannattelisivat Suomen taloutta ja jauhaisivat hyvinvointia koko EU:lle.

Mökillä verkosta nousi lahna. Stora Sammen kunniaksi päätimme savustaa sen saunan uunissa sanomalehtipaperiin käärittynä.