Zumbaa koko kylä

Petra Sippola tanssii Isokyrön Ylipään nuorisoseuran näyttämöllä latinalaismusiikin tahtiin kuin viimeistä päivää. Näytelmälavasteet hänen takanaan narahtelevat tahdissa. Merengueta, salsaa, cumbiaa, sambaa ja reggaetonia. Ainakin niiden askeleita zumbassa tapaillaan.

Tapailu on tosin mahdollisimman huono termi kuvaamaan ohjaaja Sippolan ja salin lattialla veivaavien ohjattavien menoa. Väki tanssii pikemminkin maanisesti.

Sippola kannustaa tanssijoita villeiksi huudahtelemalla kappaleiden sanoja, ja aika moni yhtyy kertosäkeisiin. Loca loca, ja vartalot kiemurtavat käärmeinä. Hiki lentää ja hengitys kiihtyy, mutta tanssijoiden kasvoilla paistaa ilo.

Zumbaohjaaja Sippola oli niiden viiden uranuurtajan joukossa, jotka toivat ilmiömäiseen suosioon nousseen zumban Suomeen. Kahden vuoden aikana zumbaa on tanssittu televisiossa, jumppasaleilla, tyky-päivillä ja massatapahtumissa. Sippola oli ensimmäinen, joka esitteli lajin eteläpohjalaisille.

Eteläpohjalaisen luonteen (ja lanteen) jäykkyys on kulunut ja paikkansapitämätön klisee.

”Jo ensimmäisellä zumbatunnillani oli yli 50 osallistujaa. Koko aikana ei väestä ole tunneilla ollut puutetta”, Sippola kertoo. Hän ohjaa zumbatunteja kaikenikäisille, niin omilla tunneillaan kuin yrityksille suunnatuilla tyky-tunneilla.

Onko zumba tanssia vai jumppaa, siitä on kaksi koulukuntaa. Sippolan mukaan moni aerobicohjaaja tekee tunneista jumppamaisia. ”Itse olen tanssitaustainen, ja omat tuntini ovat kuntotanssia. Minun tunneillani ei aerobic-askeleita nähdä.”

Kuin ei myöskään kuulla listahittejä tai suomipoppia. Vaikka zumba on perusolemukseltaan rento, vaihteleva, monipuolinen ja ottaa vaikutteita lähes kaikesta, on yksi sääntö: musiikin on oltava 70-prosenttisesti latinalaismusiikkia.

”Minulla on käytännössä kaikki latinalaista. Se vaan sopii niin hyvin tähän. Iskelmän tahdissa voisi olla vaikea vetää. Kerran tosin, poikkeustapauksessa, tein eräälle ryhmälle koreografian Mä tahtoo veivaa veivaa -kappaleeseen.”

Kolumbiassa alkunsa saaneen zumban kautta moni on löytänyt liikunnan ilon ensi kertaa elämässään. ”Ennen zumbaa inhosin kaikkea liikuntaa. Kokeilin aerobiciä, kuntosalia, hiihtoa ja naisjumppaa, mutta kun ei niin ei”, isokyröläinen sisustusliikkeen pitäjä Susanna Lehtonen kertoo.

Kolmesti viikossa zumbaava Lehtonen arvioi harrastuksensa tenhon näin: ”Musiikki on tosi hyvää. Sen tahdissa tekee mieli liikkua, ja siitä saa voimaa. Tässä tulee liikutuksi lähes huomaamatta, kun on vaan niin hauskaa. Tunnin päättyessä on aina ihan hölmö olo, että joko se loppui.”

”Vaikka hiki tässä tulee. Paidan saa aina vääntää kuivaksi”, Eija Killinen vakuuttaa. Killinen on harrastanut zumbaa ”Petran alusta asti” ja osallistunut myös zumbatapahtumiin, joissa tanssitaan monta tuntia ulkomailta tulevien ohjaajien innostamina.

”Niissä kyllä saa antaa kaikkensa”, urheilua monipuolisesti harrastava Killinen sanoo.

Miehensä kanssa viljatilaa pyörittävä Killinen tuo zumbaan usein mukaan myös 10-vuotiaan Emma-tyttärensä. Emmakaan ei arastele eturiviä, vaan kuten muukin ryhmä, lumoutuu ohjaajan intensiivisestä heittäytymisestä tuntiin. Ja antaa latinalaisrytmien viedä kehoa ja mieltä.