Ay-liike on palannut juurilleen

Ammattiyhdistysliike on syntynyt vähäosaisten etujen turvaajaksi. Ilman sitä meillä tuskin olisi näinkään laajaa hyvinvointia.

Mutta ei ay-liike koko aikaa ole ollut heikoimman puolella. Ajan mittaan monista vähäosaisista on tullut hyväosaisia. Niinpä ay-liike on ryhtynyt ajamaan hyväosaisten asiaa, ja silloin alkuperäinen tarkoitus on hämärtynyt.

Tuttu sanonta on, että saavutetuista eduista ei tingitä. Tämä on toisaalta johtanut siihen, että ay-liikkeen perusidea on yhä enemmän alkanut toteutua globaalisti. Työ menee sinne, missä se merkitsee vaihtoehtoa nälkäkuolemalle. Suomalaiselle huono asia onkin maailman köyhimmille hyvä asia.

Joitakin aikoja sitten saimme Ruotsista sanoman, jonka olisi luullut säväyttävän suomalaista mediaa. Uutinen kertoi, että Ruotsin Metalliliitto sopi työnantajien kanssa mahdollisuudesta leikata palkkoja peräti 20 prosenttia.

Siinä näemme ruotsalaisten itsekkyyden, työ halutaan säilyttää omassa maassa. Suomalaisen pirtaan tämä ei istu.

Olen ollut yrittäjänä 31 vuotta, ja aina ei ole ollut mahdollisuutta saada tehdystä työstä parasta mahdollista hintaa. Yrittäjän on oltava itsekäs ja kun tavoiteltua hintatasoa ei voi saavuttaa, silloin on joskus parempi alentaa hintaa kuin olla kokonaan ilman tuloja.

Surullista tällaisessa itsekkyydessä on, että näin saatu työ on joltakin toiselta pois. On ymmärrettävää, että meikäläisessä ay-liikkeessä tällainen ei käy, onhan se heikoimman puolella.