Kyläkouluja olisi syytä lisätä

Jyväskyläläinen emerita professori Eira Korpinen kirjoitti Ilkassa (13.5.) miten lähi- ja kyläkoulu on sijoitus ja pääoman tuottaja.

Hän toteaa kyseen olevan siitä, nähdäänkö koulutus sijoituksena vai menoeränä? Säästetäänkö edelleen pienimpien lasten opetuksesta?

2000-luvulla on lakkautettu joka vuosi yli sata peruskoulua. Kouluverkko on jo niin harva, että lasten sivistykselliset perusoikeudet ovat uhattuina. Lisäksi koulumatkat pitenevät pitenemistään. 

Edelleen Korpinen toteaa, miten kyläkouluissa vanhempien yhteistyöllä ja kylän asukkaiden talkootyöllä on huomattava taloudellinen merkitys. Se voidaan realisoida esimerkiksi kunnan kanssa tehtävissä palvelusopimuksissa.

Itse aloitin koulunkäynnin Afrikassa 5-vuotiaana. Kotimme sijaitsi maaseudulla vuorten ympäröimässä laaksossa, jossa silloin asui vain parikymmentä valkoista farmaria.

Näiden lasten koulutus oli järjestetty siten, että erään farmarin vaimo piti terassillaan alakoulua 5–9 -vuotiaille lapsille, joita oli yleensä noin tusina. Kymmenvuotiaina lapset siirtyivät lähimmän kaupungin sisäoppilaitokseen.

Perheemme palattua Suomeen minut huonosti suomea puhuvana sijoitettiin kansakoulun 3:lle luokalle. Mielenkiintoista oli miten kansakoulun 3. ja 4. luokkien laskento, historia, maantieto ja kasvi- ja eläinoppi olivat jo tuttuja.

Mielestäni vielä tänäkin päivänä voitaisiin poikkeustapauksissa perustaa vähäväkisille syrjäkylille muutaman lapsen "kyläkouluja."