Purra ja Marin haastavat Orpon – hämmentävänä uutuutena puolueet sulkevat jo toisiaan hallitusyhteistyön ulkopuolelle
”Pääministerillä ja hallituspohjalla on väliä – aina, mutta etenkin nyt”, kirjoittaa Seppo Kääriäinen.27.2.202308:38
Eduskuntavaalikampanjat ovat nytkähtämässä liikkeelle. Vauhti kiihtyy, kun kansanedustajatkin ryntäävät maaliskuun alussa vaalikentille.
Vaalien agenda pursuaa kiertämättömän vaikeita asioita.
Venäjän muskaussota Ukrainan hävittämiseksi jatkuu. Sodan loppua ei ole näköpiirissä. Länttä koetellaan. Suomen Nato-jäsenyys roikkuu. Sotealueilla kipuillaan rahan puutetta. Ostovoima kutistuu. Valtiontalouden ongelmat kaatuvat päälle. Hyvinvointiyhteiskunta uhkaa rapautua. Ilmastonmuutosta ja luontokatoa on hillittävä.
Yhdestä ei pidä perääntyä: jokaisen puolueen on kerrottava suunnitelmansa valtiontalouden tasapainottamisen keinoista ja aikataulusta.
Kilpa suurimman paikasta on tasoittunut. Kokoomus johtaa, mutta sen ylivoima on sulanut. Perussuomalaiset ja demarit ovat Orpon kintereillä.
Kaikki kolme kärkipuoluetta ovat nousseet viime eduskuntavaalien kannatustason yläpuolelle.
Eduskuntavaalit ovat olleet vuodesta 1991 lähtien myös pääministerivaalit. Poliittisten väittelyiden ja gallupeiden perusteilla muutaman viikon päästä äänestetään siitä, tuleeko seuraavaa pääministeri Petteri Orposta, Riikka Purrasta vai Sanna Marinista.
Tähän saakka on lähdetty siitä, että suosittu demaripääministeri haastaa kokoomuspuheenjohtajan, jonka johtama puolue on gallupeiden perusteella ennakkosuosikki. Perussuomalaisia pidetään loppukiripuolueena, ja sen kannatusnousu horjuttaa kaikkia spekulaatioita.
Pääministerin asema ja vastuu Suomen politiikassa on jytäkkä. Näissä oloissa kysytään johtajuutta. Pääministeriehdokkaiden asiaosaaminen, yhteistyökyvyt, kansainväliset taidot ja paineensietokyky on perusteellisesti läpivalaistava. Sovittelutaidot korostuvat.
Punavihreästä rintamasta on kajahtanut kirkas yhteinen ääni: hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa ei tule kuuloonkaan. Myös RKP on samalla kannalla.
Puolueet sulkevat ennen vaaleja hanakasti toisiaan tulevan hallituspolitiikan ulkopuolelle. Se on uutta ja saattaa hämmentää äänestäjiä.
Perussuomalaisten kannanotot maahanmuutosta ja ilmastopolitiikasta ovat jyrkkiä. Onpa sieltä väläytetty Suomen EU- eroakin. Ulostulot ovat säikäyttäneet kokoomuksen. Siinähän samalla pyyhkiytyy pohja pois porvarihallitukselta.
Perussuomalaiset pyrkii maksimoimaan kannatusta välittämättä yhteistyöedellytyksistä.
Jos puolueet pysyvät jo syvälle kaivamissaan poteroissa, ynnä- ja vähennyslaskulla käteen jää pari enemmistöhallitusvaihtoehtoa: sinipuna tai nykypohja, jos keskusta sellaiseen lähtisi, jota epäilen.
Kokoomuksen ja demareiden akselilla kerrotaan olevan Helsingin junttakammareissa vankin kannatus. Avustajat, viestintätoimistojen lobbarit ja ”taustavaikuttajat” ovat aktiivisesti liikkeellä.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa romahtaneen keskustan mahdollinen rooli hallituskaavailuissa riippuu siitä, pääseekö se viime vaalien 13.8 prosentin yli. Sen ryhmäjohtaja Eeva Kalli sanoi selvästi 15.2. Haapala TV:n haastattelussa.
Suomi tarvitsee toimintakykyisen ja oikeamielisen enemmistöhallituksen, jota johtaa laajahkoa luottamusta nauttiva pääministeri.
Pääministerillä ja hallituspohjalla on väliä – aina, mutta etenkin nyt.
Kirjoittaja on ministeri.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
