Tahdon asia
15.10.200816:00
Älä vihaa! vingahtaa 13-vuotiaani heti, jos korotan hiukankin ääntäni.
Nuoren pojan kimeä tunnelmankevennys saa hymyn huuleen ja pistää väkisinkin pohtimaan, voisiko niuhottaa hiukan vähemmän. Oli äidin tuohtumukseen syytä tai ei, on pakko miettiä millaista ilmapiiriä vaalii kotona.
Ei ihme, jos nuorista kasvaa vihaisia, kun lapsille ja nuorille huudetaan niin paljon, sanoo lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.
”On järkyttävää miten paljon pikkulapsillekin huudetaan, se on kauheaa.”
Cacciatoren mukaan onnellisen ilmapiirin vaaliminen kotona ja koulussa on parasta ympäristönsuojelua. ”Onnellisessa kodissa kasvaa onnellisia lapsia.”
Jatkuvasti huutavat vanhemmat ja opettajat eivät voi hyvin. Se ei silti oikeuta huutamaan lapsille ja nuorille. Parempi katsoa peiliin ja hakea apua.
Vihaa ei pidä kierrättää.
Murkkupoikien vitsinä viljelemä huudahdus kiteyttää lopulta jotain tosi olennaista ajassa, jossa viha tulvii kaikkialta.
Vihalle on vaihtoehto.
Ei kai vihaa vastaan ole muuta asetta kuin rakkaus. Mutta se on väkevä ase.
Arjen todellisuudessa rakkaus on jotain ihan muuta kuin häilyvä tunne ja naiivia lässytystä. Se on ehdotonta hyväksymistä ja välittämistä.
Vihan keskellä rakastaminen on ehkä maailman vaativin juttu.
Se on tahdon asia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
