Ulkopolitiikan johtamisen on kehityttävä – emme voi tukeutua yksittäisiin henkilöihin: Ehdotukset Niinistön jatkokaudesta kumpuaa nostalgiasta

Vahvan ulkopoliittisen johtajan kaipuu ja jopa ehdotukset Niinistön jatkokaudesta ilmentävät romanttista, nostalgista suhtautumista ulkopolitiikan johtamisen tapaan. Se ei kuitenkaan tavoita nykyistä eikä näkyvissä olevaa todellisuutta.

Ulkopolitiikkaa on yhä vaikeampi erottaa sisäpolitiikasta. EU-politiikka ei ole enää puhdasta sisäpolitiikkaa. Energia-, puolustus-, ilmasto-, rahaliikenne-, investointi-, maa- ja metsätalous- sekä maahanmuuttopolitiikoissa sisä- ja ulkopolitiikka kytkeytyvät vahvasti toisiinsa. Tämä on nähty hyvin vaikkapa Fortumin Venäjän-hankkeiden yhteydessä tai sitten joidenkin EU-maiden irtiotoissa yhteisestä politiikasta.

Maailma näyttäytyy tietysti nyt siten, että vahvoilta näyttävät autoritaariset johtajat johtavat maailmaa. Tämä malli ei kuitenkaan meille sovi. Jo suurvaltoihin verrattuna vähäiset resurssimme tekisivät siitä kummallisen epäolennaisuuksiin ja kansalliseen kahtiajakoon johtavan ilmiön. Meillä resurssien on toimittava avoimuuden ja yhteistyön hengessä.

Autokratiat ovat historiassa aina määräaikaisia ja niin ne ovat jatkossakin. Yksin markkinavoimat johtavat ajan kanssa näiden henkilödynastioiden kaatumisiin ja vallanvaihtoihin jopa joissakin tapauksissa lähentymiseen demokratiaa kohti.

Ylivertaisen ulkopolitiikan johtajan etsimisen sijaan meillä on vahvistettava vastuullisia elimiä, todellisia asiantuntijoita, jopa kansaa osallistavaa ulkopolitiikan hoitoa. Luonnollinen tapa on laajentaa ulkopoliittista pohdintaa ja keskustelua niin, että siihen avoimesti ja näkyvästi osallistuvat hallitus. eduskunta, elinkeinoelämä ja kansalaisjärjestöt. Päätöksiä tekevät sitten vastuuta tehtäviensä puolesta kantavat.

Pelkkä muodollinen asema, some-julkisuus, mediakommentaattoritoiminta tai gallup- ja tv-visailumenestys eivät sellaisenaan riitä tässä asiantuntijarooliin eikä päätösten ohjailuun, saati niiden tekemiseen.

On siis hyvä, välttämätöntäkin, että presidentiksi valitaan vahva johtaja. Johtaja, joka uskaltaa olla avoin, arvostaa ja käyttää kaikkia valtioelimiä, kaikkea asiantuntemusta ja kaikkia mielipiteitä johtaessaan ja omaksua sen roolin, jonka valtiosääntö hänelle antaa.

Osmo Nieminen