Taikoja, uhreja ja parannusta - Mystiset kiehuvat lähteet kiehtovat mieltä

Kirkkaasta, jääkylmästä lähteestä juominen on elämys. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Pienet hiekanjyvät äityvät villiin tanssiin. Kiertävät hetken kehää vellovien vetten myllerryksessä, kunnes laskeutuvat kauniisti lammen pohjalle ja levittäytyvät tanssikehän ympärille seuraamaan seuraavien keltaisten hippujen lumoavaa tanssia.

Nakkaan kolikon lähteen kiehuvaan silmään ja kulautan kitusiini kuksallisen kirpeän viileää vettä. Ah, mikä raikkaus.

Jämijärven Uhrilähde on tunnettu pitkään ja sen pohjattomalta silmältä on haettu apua erinäisiin vaivoihin jo satojen vuosien ajan.

Nykyäänkin, vaikka taikausko on vähentynyt, moni lähteellä vieraileva matkaaja sulkee silmänsä, toivoo jotain vaatimatonta ja heittää uhrirahan lähteen hengelle.

Kolikon kadotessa hiekan vellovaan myllerrykseen mieleen tulvii ajatuksia: mihin ropo vajoaa, kuinka paljon lähde pystyy syömään ja paljonko sinne on näiden vuosisatojen aikana uponnut uhrilahjoja?

Uhrilähde sijaitsee Hämeenkankaan upeissa harjumaisemissa. Täällä hiekkakerrosten suodattamat pohjavedet pulppuavat monin paikoin maan pintaan muodostaen lähteitä. Näistä tunnetuimmat ovat juuri tämä, Jämijärven Uhrilähde sekä sen vieressä sijaitseva, maagisen kaunis Kylmänmyllynlähde.

Kummankin lähteen pohjassa on useita kiehuvia pyöreitä pisteitä, jotka syntyvät pohjaveden pulputessa hiekkapohjan lähteensilmien läpi saaden hienojakoisen aineksen vellomaan levottomasti. Maan uumenista nousevien vesien ansiosta lähde pysyy sulana läpi vuoden.

Jämijärven Kylmänmyllynlähde on yksi maamme kauneimmista lähteistä. Sen kirkas vesi ja maagiset, pyöreät lähteensilmät luovat paikkaan lumoavan tunnelman. Salaperäisen lammen kerrotaan olevan muinainen uhrilähde. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kaikkiaan Suomessa on pitkälti yli 30 000 kartoille merkattua lähdettä. Jämin upeat lähteet eroavat maamme monista muista lähteistä ennen kaikkea kauneudellaan ja siksi niistä onkin muodostunut tunnettuja nähtävyyksiä.

Yksinkertaistettuna lähde on paikka, jossa pohjavesi virtaa maan pinnalle. Käytännöllisimmillään lähteet ovat paikkoja, joista kylän tai talon asukkaat saavat käyttövetensä. Ihmiset siis juovat lähteen vettä hanoista ja pullotettuna, pesevät itsensä ja pyykkinsä, sekä kastelevat sillä puutarhansa ja huuhtovat vessansa.

Käytännöllisyyden lisäksi ovat useat lähteet olleet myös uskonnollisesti merkittäviä. Pyhiä ja parantavina pidettyjä lähteitä löytyy kaikkialta maastamme.

Parantavilta vesiltä on haettu esimerkiksi terveyttä, hyvinvointia ja onnea. Pyhiä lähteitä ja niiden henkiä on palvottu esikristillisellä ajalla mutta niissä on myös kastettu ensimmäiset suomalaiset kristinuskoon.

Kaikki lähteet eivät sopineet pyhiksi tai parantaviksi lähteiksi, vaan niiden tuli täyttää tietyt kriteerit. Perinteen mukaan parantavan lähteen tunnusmerkkeinä veden tuli virrata pohjoiseen ja lähteen pohjalla tuli olla kiehuva kohta.

Uhrilähteestä vesi ostettiin uhraamalla lähteelle kolikoita, neuloja, nauloja tai muita esineitä. Usein erilaiset sairaudet vaativat erilaisen uhrin. Esimerkiksi rahoja uhrattiin ihotautien ja sisätautien parantamiseen, neuloja taas näkövikojen parantamiseen.

Usein pyhät lähteet, terveyslähteet sekä tietäjien käyttämät parannuspaikat ovat yksi ja sama paikka, joten samoilla lähteillä on ollut monenlaista käyttöä.

Jämijärven Uhrilähde on luonnon ihme ja yksi maamme tunnetuimpia lähteitä. Kun veden virtaus on tarpeeksi voimakas ja pohjan hiekka tarpeeksi hienoa, muodostuu lähteen silmiin kiehuvia kohtia. Kiehuva kohta oli yksi parantavan lähteen tunnusmerkeistä. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Lähteiden käytöstä terveyslähteinä kertovat esimerkiksi nimet Elämänlähde, Terveyslähde ja Sammaslähde. Uhritoimituksiin ja uhreihin viittaavat sellaiset nimien kuin Taikalähde, Uhrilähde, Kultalähde ja Neulalähde.

Terveyslähteillä hoidettavia sairauksia olivat erilaiset vaivat ummetuksesta syöpään ja ihottumista mielisairauksiin. Lähteestä ostettua vettä juotiin, sillä pestiin ja voideltiin kipeitä tai muuten sairaita vartalon kohtia, vettä käytettiin löylyvetenä, vedessä kylvettiin ja veteen tehtiin erilaisia lääkesekoituksia.

Yleisin Suomen parantavien lähteiden tyyppi ovat sammaslähteet, jonka vedellä parannettiin lasten sammastautia.

Lähteestä noudettua vettä juotettiin sairaalle lapselle ja vedellä pestiin lapsen suussa näkyviä sammaksen peittämiä alueita. Toisinaan myös voitiin yhdistää molemmat hoitomuodot. Lievä sammas parani yleensä itsestään, mikä lisäsi uskoa sammaslähteiden parantaviin ominaisuuksiin.

Erikoisesti sammasta parantavia lähteitä on eniten Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Hämeessä, Satakunnassa ja Pohjanmaan eteläosassa.

Muistitietojen mukaan suorien uhrien lisäksi vettä ”ostettiin” myös vuolemalla lähteeseen hopealastuja esimerkiksi kolikonreunasta tai hopealusikasta.

Kuopion Mustalähteen uhritoimituksista on jopa säilynyt harvinaista kuvamateriaalia vuodelta 1927. Kuvassa lähdettä käyttänyt tietäjä Pekka Rissanen vuolee hopearahasta lastuja Mustalähteellä hakiessaan lähdevettä potilaalleen lääkkeeksi.

Vaikka matalan lähdelammen pohjalla kiiltelevät kolikot herättäisivätkin mielenkiinnon, on vanhojen uskomusten mukaan uhrit syytä jättää rauhaan. Uskottiin nimittäin, että lähteestä uhreja itselleen ottava henkilö sai uhrin mukana itselleen kaikki ne taudit, joita uhreja antaneilla avuntarvitsijoilla oli ollut.

Varoittavana esimerkkinä kerrotaan tarinaa eräästä paikallisesta paimenpojasta, joka aikanaan keräsi rahoja Halikon Somerojan Uhrilähteen pohjasta. Kun poika retkensä jälkeen tuli kotiin, hän tunsi olonsa kipeäksi. Seuraavana päivänä hän oli kuumeinen sekä rupien ja näppylöiden peitossa.

Kun pojalta kysyttiin, missä hän oli ollut, hän tunnusti olleensa lähteellä etsimässä rahoja. Väki neuvoi poikaa viemään rahat kiireesti takaisin lähteeseen. Seuraavana aamuna poika palautti rahat lähteeseen ja oli illalla taas terve.

Kankaanpään kuuluisan Kuninkaanlähteen taas kerrotaan muuttuneen raivokkaiden suihkujen ja hyökyaaltojen sekamelskaksi ja nielleen lähteensilmään uhrattuja rahoja keräämään kahlanneen kulkurin.

Suojelun ansiosta lähteiden laskupurot ovat usein hyvin kauniita ja luonnontilaisia. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Pyhillä ja parantavilla lähteillä on historian saatossa sattunut paljon kaikenlaista, mutta suurin osa tapahtumista elää vain tarinoista, mutta lähteiden menneisyydestä on myös paljon näkypäivään heijastuvaa käyttöhistoriaa. Maailman muuttuessa monista lähteistä kehittyi terveysvaikutuksistaan tunnettuja ihmelähteitä ja kylpylöitä.

1700-luvun alkuvuosikymmeninä terveyshakuisesta vedenjuonnista kehittyi varakkaamman kansanosan harrastus ja terveydenhoitomuoto. Lähteiden yhteyteen rakennettiin kaivohuoneita, joissa vettä siemailtiin tarkkoja määriä ja tarkkoihin kellonaikoihin.

Lähteiden vettä juotiin mutta siinä otettiin myös kylmiä kylpyjä. Osa lähteistä, kuten Iisalmen Runnin Ihmelähde ja Naantalin Viluluodon lähde, antoivat alkusysäyksen nykyisinkin toiminnassa oleville kylpylähotelleille.

Eri puolilla Suomea lähteiden koko vaihtelee suuresti. Pienimmillään lähteet ovat sympaattisia lampareita, suurimmat lähdelammet taas ovat pienen järven kokoisia. Myös virtauksen määrä vaihtelee, siinä missä osassa lähteistä vesi näyttää suorastaan seisovan paikallaan, purkautuu maamme suurimman lähteen, Utsjoen Sulaojanlähteen silmistä noin 400 litraa vettä sekunnissa.

Ennen lähteet tarjosivat kulkijoille raikkaan viilennyksen ja elintärkeän juomaveden. Vaikka monen lähteen kohtalo on ollut karu, löytyy onneksi edelleen raikkaita ja hyväkuntoisia lähteitä eri puolilta Suomea.

Hyväkuntoisten ja terveiden lähteiden säilyminen on ensiarvoisen tärkeää. Puhtaat ja raikasvetiset ­lähteet ovat metsien helmiä – virkistäviä keitaita ja kasvuympäristöjä, joita kannattaa ja pitää vaalia.