Suurpetojen suojeluun saatava tolkku

Nyt on tarve kohdistaa suojelu­toimenpiteet myös kotieläimiin, metsäpeuraan ja hirviin.

Mieletöntä meininkiä on, että itärajamme takana talvioloissa järeällä kalustolla lahdataan susia ja valtio maksaa niistä tapporahan. Samaan aikaan rajan tällä puolen pedot ovat ylikorostetun suojelun piirissä.

Valtiovallan katse on suunnattu Brysseliin, ja valtio on vuodesta toiseen välinpitämätön omaan kansaan kohdistuvista petojen suojelun seurauksista.

On nähty, että ilman Suomen viranomaisten varautumissuunnitelmia suden koskemattomuutta suojelemaan voidaan koota hetkessä koko viranomaisarsenaali ja kalustoa laajaltakin valtakunnan alueelta. Resursseista ei ole puutetta. Tällaiseen tuskin päästään varsinaisessa rikoksen torjunnassa ja selvittämisessä.

Nyt on valtiovallan ryhdyttävä tekoihin kansalaisten omaisuuden perustuslaillisen turvan toteuttamiseksi.

On irvokasta, että esimerkiksi Ylen haastatteluissa suojeluasioissa korkeinta tietämystä esittävät missipoliitikot tai älymystöön luettavat kulttuuri­henkilöt, joiden mielestä suomalaisten ylireagointi johtuu liiasta Grimmin satujen lukemisesta.

Suojeluaatetta lähellä olevat ihmiset selittävät, etteivät sudet saalista metsäpeuran eivätkä hirven vasoja, vaan niiden pahin saalistaja on karhu.

Jos näin olisi, johtopäätöshän on silloin, että nykyään susi elää lampaan-, vasikan- ja koiranlihan varassa, kuten viime päivien tapahtumat osoittavat. Sudet eivät kaivele karhun tavoin lisäravinnokseen mehiläispesiä, kusiaispesiä, revi kantoja, lahopuita eivätkä ahmi marjoja.

Suden, karhun, ahman ja ilveksen kokonaisvaikutus Suomenselän ja Länsi-Suomen alueella on kotieläin­vahinkoihin ja metsäpeura- ja hirvikannan kehitykseen niin merkittävä, että maa- ja metsätalousministeriöllä on perustuslain mukainen velvollisuus korjata lainsäädännölliset esteet petovahinkojen torjumisessa.

Maaseutuelinkeinot ja suojelu täytyy huomioida tasavertaisina. Keskeinen osa ja vaikutusmahdollisuus täytyy löytyä suojelussa jatkuvan kiusaamisen kohteena olevalle maaseudun ihmiselle.

Kun maaseudun väestö äänesti EU:hun liittymisestä, luvattiin kansalle – keskusta etunenässä – maakuntien Suomen kehittämistä. Hyvinvointimme tulee rakentumaan alueellisten vahvuuksien ja osaamisen varaan.

Suomen hallitus ja EU ovat luvanneet toteuttaa hallinnossa läheisyysperiaatteen. Miksi sitä ei haluta tai uskalleta tehdä?

Miksi hallitukset toisensa jälkeen jättävät petovahinkojen sietokynnyksen määrittelyn täysin sivullisille tahoille? Itärajan takana oleva susipankki mahdollistaa toisenkinlaisen susipolitiikan kokeilemisen. Peruuttamattomia seurauksia ei aiheutuisi.

Suomen, moniarvoisen yhteiskunnan, päätöksenteko on halvaantunut. Emme saaneet aikaan yhteiskuntasopimusta.

Sama tauti vaivaa myös petoeläinsuojelussa. Jos asioissa ei saavuteta täydellistä konsensusta, ei tehdä mitään. On koettu, että pieni muutaman kansalaisen perustama luonnonsuojeluyhdistys voi halvaannuttaa valtioneuvoston kannanhoidollisen suunnitelman.

MTK ja maakuntaliitot herätys! Teillä luulisi olevan voimaa ja vaikutusvaltaa enemmän kuin häiriköivillä pikkuporukoilla.

kunnanjohtaja, eläkkeellä

Perho