Keskustan kolikkopussi ja iso raaputusarpa

Keskusta osallistui byrokratiankarsintaurakkaan julkaisemalla kesäkokouksessaan viime viikolla 202 “normin” listan. Lista on valtava ja suoraan sanottuna osittain umpisurkeasti valmisteltu.

Listaa voisi verrata kolikkokukkaroon. Jokainen tietää sen tilanteen, kun kassajonossa maksuvuorossa oleva mäjäyttää tiskiin hillittömän kokoisen hilumassin. Takana olevilla ohimosuonet ritisevät ja sappi nousee ruokatorveen.

Hallituksen sääntelynpurkusavotassa ainakin rehvakkaasti hihojaan käärivä kokoomus aloitti jonosta huutelun twiittaamalla, että 20 normia purettuna on muuten parempi kuin 200 listattuna. Aijaa.

Kokoomushenkisen ajatuspaja Liberan toiminnanjohtajalla Heikki Pursiaisella puolestaan paloi pohjaan niin pahasti, että mies kävi listan kohta kohdalta läpi ja kertoi, kuinka surkeita ehdotukset olivat.

Onhan se totta, että pussiin mahtuu paljon nappeja, nöyhtää ja multamarkkoja. Niitä kun ladotaan tiskiin viisisenttisten lomassa niin kassaneitiäkin perhelehdessä sanottuna potuttaa. Jotkut kohdat jopa lisäisivät sääntelyä entuudestaan, se on myönnettävä. Osa ehdotuksista taas vaikuttaa muotonsa puolesta olevan kopioitu suoraan kenttäsirkkelin ääressä Työmies-askin kanteen tehdystä raapustuksista.

Yksi Pursiaisen maataloussääntelyä käsittelevissä kohdissa paljon käyttämistä vastaväitteistä on, että jonkun asian merkitys on “kansantaloudellisesti olematon”. Tämä on silkkaa lillukanvarsiin tarttumista. Pursiainen vaatii, että keskusta vetäisi lompsastaan pelkkiä viisikymppisiä ja satasia, kun tarkoitus on päästä turhista kolikoista eroon. Vaade on hölmö, kun sitä selvää setelirahaa ei ole tähänkään asti onnistuttu löytämään.

Tämä myös sotii sääntelyn purkamisen tarkoitusta vastaan. Esimerkiksi maataloudessa aika, joka saadaan säästettyä paperinpyörityksestä, parantaa suoraan joko tuottavuutta tai viljelijän hyvinvointia.

Pursiaisen näkemyksen mukaan viljelijöitä tuleekin kytätä ja kyykyttää mitä mielikuvituksellisimmilla säädöksillä, koska maatalous on yhteisestä kassasta tuettua toimintaa. Näkemys on lähinnä nihilistinen.

Varsinaisesta byrokratian karsimisesta puhuttaessa ei voi kuitenkaan jättää mainitsematta yhtä suurta seteliä, tai pikemminkin raaputusarpaa, jota nykyinen hallitus on melkolailla karttanut normienpurkujuhlapuheissaan.

Kyseessä on perustulo. Siihen siirtyminen voisi karsia yhteiskunnan turvaverkon muodostavaa virastoviidakkoa suuresti. Ja tuoda suuria säästöjä.

Sosiaalidemokratian hengessä kaikille samalla mitalla antava perustulo ei vain oikein istu hallituksen ideologiaan.

Perustulo on silti hallitusohjelmassa. Torstaina sosiaali- ja terveysministeriö ilmoitti aloittavansa perustulokokeilun. Kokeilun malli vaan poikkeaa suuresti esimerkiksi Kelan suosituksista, sillä tulonsaajat on rajattu ainoastaan työttömiin. Miten koko väestöön ulottuvaksi tarkoitettua järjestelmää voidaan testata vain työttömillä?

Uhkana on, että väärällä tekniikalla raaputettuna tämä arpa menee kerralla lukukelvottomaksi. Poliittisista syistä surkeasti tehdyn testiajon perusteella perustulon maine voi tahriintua niin pahasti, että sitä ei kukaan uskalla nostaa pöydälle vuosikymmeniin.