Sote-palvelujen järjestämisvastuu kunnille

Sote-uudistus on, jälleen kerran, kalkkiviivoilla. Tälläkin kertaa kalkki näyttää olevan karvas. Uudistusta pitkään seuranneena ja osaltani siihen vaikuttaneena haluan tässä esittää kolme pointtia, jotka kannattaa muistaa lopullisia ratkaisuja tehtäessä.

Uudistuksen yhdeksi tavoitteeksi esitettiin kustannusten säästö. Nopeasti säästöpuheet muuttuivat kustannusten kasvun hillitsemiseksi. On tyydytty luomaan menojen kasvuautomaatti. Miksi?

Siksikö, että yksityisille terveys- ja sosiaalialan yrityksille jää riittävästi jaettavaa? Väitän edelleenkin, että sote-­menoissa on mahdollisuus säästää, jos panostetaan perustason terveys- ja sosiaali­työhön ja ennaltaehkäisyyn. Ydinasia on myös, että kaikilla sote-toimintojen tasolla saadaan johtaminen kuntoon.

Uudistuksen tavoitteeksi asetettiin myös palvelujen saatavuuden parantaminen. Kuitenkin uudistuksessa on päädytty toimintoja keskittävään maakuntamalliin. Palvelut karkaavat kauas pois.

Monessa asiassa Suomessa otetaan oppia naapurimaista. Kannattaa katsellakin esi­merkiksi Tanskaan. Siellä missä välimatkat ovat aivan minimaalisia verrattuna Suomeen, ollaan luopumassa itsehallintoalueista, koska ne ovat vieneet palvelut liian kauas. Lakkauttamalla itse­hallintoalueet Tanska vahvistaa kuntien roolia terveys­palveluissa.

En halua kokea sitä aikaa, jolloin meillä on maa­kunnalliset (aluksi 18, pian 12 ja lopulta vain 5) palvelu­keskukset. Mieluummin näen kunnat palvelujen järjestämisvastuussa.

Yhtenä hyvänä sote-­uudistuksen tavoitteena on ollut eri toimijoiden yhteistyön lisääminen.

Rääkkylä oli ensimmäinen kunta, joka ulkoisti koko sosi­aali- ja terveystoimen yksityiselle palvelutuottajalle. Malli oli periaatteessa hyvä ja toimiva. Palvelujen järjestämis­vastuu ja päätösvalta niistä oli kunnalla, mutta palvelut tuotti yksityinen yritys. Yhdessä huolehdittiin, että palvelut toimivat.

Tämä Rääkkylän ratkaisu, jota monet kunnat ovat seuranneet, turvasi pienen kunnan itsenäisyyden ja sote-­palvelujen saamisen lähi­palveluina. Nykyisen sote-mallin ”valinnan­vapaus-ratkaisussa” ulkoistaminen on käännetty yksityistämiseksi.

Enää ei ole riittävän selvää, määrääkö julkinen taho ja yksityiset auttavat palvelujen tuottamisessa, vai määräävätkö yksityiset yritykset palve­luista ja saavat ”avoimen piikin” rahastamiseen.

Kehitetään sotea paljolti nykymallin pohjalta. Pidetään järjestämisvastuu paikallistasolla, panostetaan perus­terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen kuntatasolla kuntien yhteistyöllä, tehostetaan julkisen sektorin toimintaa ja lisätään yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä.

Siinä avaimet toimivaan soteen.