Väärin tuotu

Kolumni

TIMO PARVELA

auri lainasi kaverinsa temppupyörän ja teki tempun. Aplodit olivat vaisunlaiset, kun lauantai-iltapäivänä työmatkalta palatessani käänsin auton keulan kotiportilta kohti tapaturmapaikkaa.

Ehdin onnettomuuspaikalle yhtä aikaa ambulanssin kanssa. Läheisen kaupan kassa oli onneksi hälyttänyt apua. Miehet tutkivat pojan ja totesivat vaurioiden rajoittuneen käteen, vaikkei kypärä ollutkaan matkassa. Pahemminkin olisi siis voinut käydä. (Tämän jälkeen kypärä naulataan pojan päähän pysyvästi.)

Kiitin ambulanssimiehistöä ja sanoin voivani viedä Laurin sairaalaan paikattavaksi. Ei kuulemma oikein käynyt. Tuskainen kaveri olisi pitänyt viedä ensin kotikuntamme terveyskeskukseen. Tosin sen röntgen ei päivystä viikonloppuisin, mutta silti, vaikka murtumaepäily oli selvä. Siis turha keikka, mutta sääntöjen mukainen.

Katsoimme kivusta kalpeaa poikaa ja päätimme olla noudattamatta ohjekirjaa. Ambulanssimiehet soittivat terveyskeskukseen ja saivat lääkäriltä suullisen luvan viedä potilas suoraan Jorvin päivystykseen, jossa asianmukainen hoito voitaisiin aloittaa heti.

Pääsimme siis matkaan ambulanssista saatu lähete mukanamme. Ajattelin homman olevan hoidossa.

Päivystyksessä paperiamme pyöriteltiin hetken ja meidät päätettiin ohjata talon toiselle puolelle lasten päivystykseen. Okei. Varmistin vielä saamani reittiohjeet, jolloin vastaanottovirkailija mulkaisi ja kivahti jo antaneensa ohjeet kertaalleen. Selvä. Reittiohjekiintiö oli näemmä täysi.

Suuren sairaalan toiselta sivulta löysimme lopulta oikean oven ja ojensin toiveikkaana paperin. Sitä vilkaistuaan hoitaja ilmoitti meidän kuuluvan päivystykseen. Siis sinne, josta olimme juuri tulleet.

Lastenkirjailijakin suuttuu, jos tarpeeksi ärsytetään. Kieltäydyin. Mielestäni oli korkea aika, että paperin sijasta joku edes vilkaisisi yhä hiljaisemmaksi käyvää potilasta. Turha toivo. Paikalle kutsuttu uusi hoitaja ilmoitti meille, että olimme tulleet väärin paikalle. Meidän olisi ensin pitänyt käydä Kirkkonummen terveyskeskuksessa. Kaikki kyllä myönsivät, ettei siellä olisi voitu tehdä mitään, mutta väärin tuotu mikä väärin tuotu. Potilas ei selvästikään ollut nähnyt tarpeeksi vaivaa päästäkseen hoitoon.

Vasta kolmas paikalle hälytetty hoitaja ja kaiken kaikkiaan siis neljäs sairaalassa tapaamamme ihminen älysi potilaankin olevan paikalla. Siinä vaiheessa Lauri melkein jo itki kivusta.

Kun meille oli vielä kertaalleen korostettu, että poikani kirjataan nyt sisään väärin tulleena, hän pääsi ensin hoitajalle, joka arvioi, että nyt tarvitaan lääkäriä, joka puolestaan arvioi, että tässä tarvitaan röntgenkuvia, jotka sitten paljastivat murtuneen ranteen, joka lopulta kipsattiin asianmukaisesti. Hoito oli erinomaisen hyvää ja asiantuntevaa, mutta sinne pääseminen ei olisi kyllä kovin sairaalta onnistunut.

Nyt alkaisi olla kipsinpoiston aika. Elämme jännityksentäyteisiä hetkiä. Eilen yritin 1,5 tuntia terveyskeskuksen ajanvaraukseen. Luovutin lopulta. Tänään puhelimeni on koko tämän kolumnin kirjoittamisen ajan ilmoittanut: olette edelleen jonossa, ni är ännu i kö…

Pöydän kulmalla on kaiken varalta taltta ja vasara.