Tuonti turvaa huolto­varmuutta

Lehden pääkirjoitus väitti, ettei huoltovarmuus ole tuontitavaraa ja käsitteli aihetta turpeen, suojavaatteiden ja sähköntuonnin kannalta (MT 12.2.). Oikeasti huoltovarmuus on suuressa määrin tuontitavaraa.

Suomelle ei ole mahdollista varmistaa kaikkien kriittisten hyödykkeiden saatavuutta vain kotimaisin resurssein. Parhaiten huoltovarmuus toteutuu huolehtimalla toimitusketjuista ja kotimaisten elinkeinojen kilpailukyvystä. Huoltovarmuu­della turvataan kriittisen infrastruktuurin, tuotannon ja palveluiden toimivuus siten, että väestön, talouselämän ja maanpuolustuksen välttämättömimmät perustarpeet pystytään täyttämään kaikissa olosuhteissa.

Tämä toteutetaan julkisen sektorin, yritysten ja järjestöjen yhteistyönä. Energiahuoltovarmuuden perustan luovat yritysten toimitusvarmuus ja avoimet energiamarkkinat.

Suomi on riippuvainen tuontisähköstä. Noin viidennes Suomessa 2020 käytetyistä sähköstä tuotiin naapurimaista ja kuluvan talven kovimpien pakkastuntien aikana jopa noin kolmannes. Sähkökauppa naapurimaiden kanssa ei ole ongelma, vaan mahdollisuus ja osa Suomen huoltovarmuutta.

Kauppa kaikkien naapuri­maiden kanssa on toiminut luotettavasti ja ennakoitavasti. Kriisien varalta EU:n jäsenmailla ja kantaverkkoyhtiöillä on keskinäinen avunanto­velvollisuus. Taloudellisesti suomalaiset yritykset ja kansalaiset ovat hyötyneet miljardeja euroja yhteisistä sähkömarkkinoista.

Tuontiriippuvuus ei tietenkään ole itsetarkoitus. Suomessa pitää huolehtia markkinaehtoisten vähäpäästöisten energiainvestointien edellytyksistä. Tämä tarkoittaa sujuvampaa luvitusta, investointeja haittaavien verojen karsintaa sekä rahoitus­edellytyksistä huolehtimista.

Turpeen energiakäyttö vähenee EU:n ilmastopolitiikan ja uusien energiateknologioiden kirittämänä joka tapauksessa. Ilmaston kannalta on aika se ja sama, käytetäänkö turvetta vähän vai ei ollenkaan 2025 jälkeen. Sen sijaan kieltäminen aiheuttaisi täysin tarpeetonta taloudellista vahinkoa niin turveyrittäjille kuin energiayhtiöille.