Yliö: MTK on joutunut monesti tilanteisiin, joissa vastakkain ovat lyhyen aikavälin edunvalvonta ja yhteiskunnan kokonaisetu − tässä niitä kolme

”Kolmas lyhyiden aaltojen ja pitkien aaltojen historiallinen risteyskohta osui 1990-luvun alkuun, tilanteeseen, jossa Suomi neuvotteli jäsenyydestä Euroopan unionissa”, kirjoittaa Esko Aho.  Kuva: Jarkko Sirkiä

Lyhyet ja pitkät aallot ovat tuttuja radioteknologiasta. Suomalaisen maa- ja metsätalouden historiasta ja sen edunvalvonnasta voi helposti tunnistaa tällaisia aaltoja.

Vuotuiset satotason vaihtelut, tuotantopanosten hintapaineet tai arkiset tulonjakotaistelut edustavat lyhyitä aaltoja. Pitkät aallot puolestaan syntyvät ympäröivän maailman taloudellisista tai ekologisista mullistuksista, teknologian kehityksestä tai yhteiskunnan sisäisistä taloudellisista tai sosiaalisista murroksista.

Etujärjestöillä on taipumus keskittyä lyhyisiin aaltoihin. Niiden johtajat joutuvat hakemaan oikeutusta asemaansa jäsenistö päivänkohtaisten etujen puolustajina.

Mitä vähemmän on jaettavaa, sitä vahvemmin järjestöt käpertyvät saavutettujen etujen puolustamiseen.

MTK:n kohtalona on ollut joutua monta kertaa tilanteisiin, joissa on täytynyt tehdä vaikeita valintoja lyhyen aikavälin edunvalvonnan ja yhteiskunnan kokonaisedun kesken. Historiasta voi tunnistaa ainakin kolme tällaista vaihetta.

MTK syntyi yhteiskunnallisen kriisin keskellä vuoden 1917 syyskuussa. Elintarviketuotanto joutui yhtä aikaa sekä yhteiskunnallisten ristiriitojen että markkinahäiriöiden riepoteltavaksi.

Autonomian ajan lopulla Suomi oli tuonut yli kolmanneksen viljasta ulkomailta, lähinnä Venäjältä. Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen seurauksena ruokahuollolle elintärkeä tuonti tyrehtyi.

Kun omat sadot jäivät samaan aikaan heikoiksi, muutenkin tulenarkaa yhteiskunnallista ilmapiiriä alkoi kärjistää paheneva ruokapula.

Poikkeusolot olivat vain osaselitys ruokakriisiin. Oma elintarviketuotanto kärsi maanomistusolojen ongelmista.

Torpparien ja tilattoman väestön asemaa korjaava maareformi olisi tarvittu sekä maataloustuotannon kasvattamiseksi että yhteiskuntarauhan takia.

Vuoden 1917 umpikuja näyttäytyy onnettomien olosuhteiden ja pitkän ajan kuluessa syntyneiden rakenteellisten ongelmien myrkyllisenä yhdistelmänä.

Kriisi oli seurausta tilanteesta, jossa maatalouden elinehtoja sanelevien historian lyhyiden aaltojen ja pitkien aaltojen pohjakosketukset sattuivat samaan aikaan.

Sodan päättyminen, parantuneet sadot tai maataloustuottajien edunvalvonta eivät yksinään riittäneet kääntämään maatalouden ja maaseudun kurssia. Lyhyen aallon taittamisen rinnalla täytyi käydä käsiksi myös rakenteisiin.

Sisällissodan jälkeen toteutetut maareformit syntyivät ensisijaisesti yhteiskunnallisten ja sosiaalisten tarpeiden sanelemana.

Torpparivapautuksesta, maan hankinnasta tilattomalle väestölle sekä yhtiöiden laittomasti hankkimien metsien palauttamisesta asutustoimintaan tuli keskeisiä yhteiskuntapolitiikan välineitä.

Samalla ne vahvistivat talonpoikaisen maanomistuksen asemaa ja loivat edellytykset peltoalan kasvattamiselle ja elintarvikeomavaraisuuden vahvistamiselle.

Toinen maa- ja metsätalouden kannalta kohtalokas lyhyiden aaltojen ja pitkien aaltojen risteyskohta osui syksyyn 1944.

Jatkosodan loppuvaiheessa kolmannes Suomen ruokahuollosta nojasi tuontiin Saksasta. Kun aseveljestä tuli vihollinen, elintarvikkeiden ja polttoaineiden tuonti tietenkin loppui kuin seinään.

Se täytyi korvata tilanteessa, jossa pöydällä oli kolme muuta suuren luokan haastetta: karjalaisen siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen, Neuvostoliitolle välirauhansopimuksen perusteella menetettyjen lähes 300 000 peltohehtaarin korvaaminen sekä raskaiden sotakorvausten maksaminen.

Sodanjälkeisissä oloissa ratkaisuja oli mahdoton toteuttaa pelkästään maa- ja metsätalouden toimintaedellytysten parantamisen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Maanviljelijöiden ja metsänomistajien täytyi joustaa yhteiskunnan yleisen edun niin vaatiessa. Vuoden 1945 maanhankintalain perusteella luotiin yli 100 000 uuden tilaa. Jo tammikuussa 1945 puun hankinta työllisti 250 000 miestä, joista suurin osa oli rintamamiehiä.

Yhteiskuntarauha säilyi ja sodan fyysisesti ja henkisesti runtelemat ihmiset saivat purkaa tuskansa työhön sekä oman perheensä tulevaisuuden rakentamiseen.

Asutustoimintaa on jälkikäteen pidetty virheenä, joka heikensi maatalouden rakennetta. Mikä olisi ollut vaihtoehto syksyllä 1944?

Teollisuus lähti toki sodan päätyttyä kasvuun, mutta se ei olisi millään kyennyt työllistämään valtaosin maatiloilta tulleita satoja tuhansia evakkoja ja rintamamiehiä.

Heidän jättämisensä vaille mahdollisuutta kiinnittyä työn kautta yhteiskuntaan olisi ollut kohtalokas virhe.

Kolmas lyhyiden aaltojen ja pitkien aaltojen historiallinen risteyskohta osui 1990-luvun alkuun, tilanteeseen, jossa Suomi neuvotteli jäsenyydestä Euroopan unionissa.

Päätöksiä tehtäessä punnittiin, onko suomalainen yhteiskunta valmis joustamaan elintarviketalouden hyväksi, jotta se pystyisi sopeutumaan radikaalisti muuttuviin olosuhteisiin.

Monet kansallisen ratkaisun vastustajat ja epäilijät – heitä oli niin EU- jäsenyyden kannattajien kuin vastustajienkin joukossa – tuijottivat vain lyhyttä aaltoa, kun olisi pitänyt katsoa kauemmas.

Vuodenvaihteessa tuli kuluneeksi tasan 30 vuotta EU-jäsenyyden alkamisesta. Olen hämmästynyt, miten vähän meillä on käyty keskustelua saaduista kokemuksista ja arvioitu, kuinka hyvin jäsenyyteen asetetut odotukset tai pelot ovat toteutuneet.

Tarve tällaisen tutkimushankkeen käynnistämiselle on ilmeinen.

Esko Aho

pääministeri 1991–1995

Kirjoitus on lyhennelmä MTK:n säätiön 100-vuotisjuhlassa pidetystä puheesta.