Navigaattorin matkassa

Piirros: Stiina Hovi 

Kuisma

Käänny takaisin jos mahdollista, neuvoo lievästi virolaisittain murtava naisääni auton navigaattorissa. Nuolet Tom-Tomin pikkuruudulla ehdottavat voimakkaasti U-käännöstä. Ajan selvää ja paljon käytettyä soratietä, joka oikaisee kotoa naapurikylän läpi moottoritielle. Tämä mussutus toistuu joka ikinen kerta, kun ajan tuota lyhintä reittiä. Navigaattori ei ota opikseen.

Navigaattoreita on monenlaisia. Yksi niistä ohjaa talotehtaiden rekatkin tuon pienen kylätien kautta lähimmälle uudelle omakotialueelle. Vaikka juuri sille alueelle kannattaisi ajaa nimenomaan seuraavasta moottoritien liittymästä ja koko ajan asfaltilla pysyen.

Tuorein navigaattoriseikkailu tapahtui Juankosken Muuruvedellä. Olimme menossa Murtolahteen. No, navigaattori laski 50 km:n reitin Nilsiän kautta. Emme sitä ottaneet uskoaksemme, vaan läksimme ajamaan muistin ja intuition varassa maatilamatkailu Kivennavan suuntaan.

Siitäkö navigaattori pillastui. Se yritti käännättää takaisin ja hakkasi ruutuun uukkarinuolta. Sitten se yritti kääntää vaihtoehtoisille reiteille, jotka kaarsivat kohti Nilsiää. Lähestyimme jo Kivennapaa, kun navigaattori ohjasi metsäautotielle. Arvelimme, että nyt se uskoi ja on etsinyt jonkun oikotien.

Mitä vielä, kuusi kilometriä ajettuamme olimme jonkun riihen nurkalla, josta viisas satelliittiopas yritti ajattaa meitä lätäkköiselle metsäautotielle. Ja yhä kohti Nilsiää.

Entäs tämä. Tulen Pielisen takaa Pohjois-Karjalasta ja määränpäänä on Kajaani. En ole ihan varma, missä kohtaa karttaa mennään, mutta onhan autossa navigaattori. Siis osoite sisään ja nuolen mukaan.

Jaa, sehän ohjaa pienemmälle asfalttitielle. Ehkä tämä oikaiseekin Kuopio¬Kajaani-valtatielle? Mutta nyt navigaattori ohjaa metsäautotielle. Onneksi tie on hoidettu, hyväpintainen tie, jossa on pitkiä, useiden kilometrien suoria. Missä pirussa sitä mennään?

Takaisinkaan ei kannata kääntyä. Neljäkymmentä kilometriä männikössä ajettuani olen yhtäkkiä jossain Talvivaaran kupeella aika lähellä Kajaania. Liityn syvään huokaisten asfalttitielle.

Tai tämä. Menossa hakemaan tytärtä kesämökiltä. Seutu on jossain eteläisellä Saimaalla. Tavoitteena on Kiviapaja, jonne mennään lossilla pienen harjun kautta. Täysin vierasta, mutta kaunista maastoa.

Yhtäkkiä navigaattori käännättää maalaistielle. Perhana, tuliko umpiperä? Ei, navetan takaa jatkuu rengasuriin sorastettu peltotie. Peltotie yhtyy pellon takana mökkitiehen, jota seuraten navigaattori opastaa rannan myötäisesti sinnikkäästi eteenpäin. Mökkitie ohenee ja päättyy sorakuopalle, mutta kas kummaa, sorakuopan läpiajo onnistuu.

Sora-autojen runnomalta oikotieltä tie liittyy isompaan kylätiehen. Kylätiellä on ruudussa oikea nimi ja kohta ollaan myös oikeassa osoitteessa.

Tai kolmas. Tämä tapahtui vaimon serkulle lomamatkalla jossain pikkukaupungissa Saksassa. Kadut ovat kapeita ja yksisuuntaisia, mutta ei hätää, onhan heillä koko Pohjois-Euroopan osaava navigaattori.

Yksisuuntainen, yksisuuntainen, yksisuuntainen – ja yhtäkkiä edessä koko kadun täyttävä olutterassi! Ja navigaattori senkun yllyttää ajamaan eteenpäin pöytien päälle. Ei muuta kuin käännös ja sama reitti takaisin yksisuuntaisia väärään suuntaan…

Kun näitä navigaattorin harhaanjohdatuksia muistelee, saattaa saada kommentin: ”Eihän siihen pidä luottaa.”

Kommentti missaa koko jutun. Totta kai karttakirjaa selaamalla voisi suunnistaa yhtä hyvin. Mutta navigaattori tuottaa ylimääräistä hupia. Se löytää outoja reittejä, joita ei itse tulisi valinneeksi.

Parhaiten käy, kun navigaattori todella mokaa. Se on todiste siitä, että tässä suunnitellussa ja satelliittivalvotussa maailmassa on sittenkin virheitä. Se on käänteinen todiste vapaan tahdon puolesta. Halutessaan – siis karttaa lukiessaan – ihminen olisi satelliittia ja tietokonetta viisaampi.

Eli navigaattoria kannattaa käyttää, koska se tekee matkat kaikin puolin hauskemmiksi.

Suosikkini oli edellisen navigaattorin ylinopeudesta varoittava ääni. Se oli vasiten asetettu siten, että 12 kilometrin ylinopeudesta lehmän ääni märähti aikamoisella voimakkuudella: Ammuu! Eli jos autoilijan harkinta joskus pettääkin, auton lahjomaton omatunto varoittaa. Kaikkien tuntemalla kansainvälisellä kielellä. Ammuu! Ammuuu!