Mielipiteet

Uhanalaisluokitus joustamaton metsästyssääntelyyn

Lakialoite uhanalaisten lajien metsästyksen kieltämiseksi on tulossa eduskunnan käsiteltäväksi. Keskustelu aiheesta on taas kiihtynyt vesilintujen metsästyksen alettua. Yleisessä keskustelussa uhanalaisella voidaan tarkoittaa lajia, jolla menee juuri nyt huonosti.

Kymmenen vuoden välein tehtävässä uhanalaisluokituksessa käytetään kuitenkin kansainvälisen luonnonsuojelujärjestö IUCN:n kriteereitä. Eläinlaji luokitellaan uhanalaiseksi, mikäli sen kanta on laskenut vähintään 30 prosenttia kolmen sukupolven aikana tai lisääntyviä yksilöitä on alle tuhat yksilöä.

Arviointikriteerien noudattaminen on tärkeää tulosten riippumattomuuden ja vertailukelpoisuuden kannalta. Tarkoista kriteereistä seuraa kuitenkin, että uhanalaisluokitus ei ole aina käytännöllinen lähtökohta metsästyssääntelyn pohjaksi. Kymmenen vuoden välein tehtävä luokitus voisi aiheuttaa arkijärjen vastaista sääntelyä, mikä vähentäisi luottamusta sääntelyn tarkoitukseen.

Esimerkiksi pyy on luokitukseltaan uhanalainen, koska lajin kanta väheni riistakolmiolaskennoissa 40 prosenttia viime tarkastelujakson aikana. Sen jälkeen kanta on kanalinnuille tyypillisen kannanvaihtelun mukaisesti elpynyt ja kestänyt verotusta. Kymmenen vuotta kestävälle rauhoitukselle ei löytyisi ymmärrystä, eikä se olisi kannanvaihteluiden aikajänteellä tarkoituksenmukaista.

Vastavuoroisesti seuraavissa arvioinneissa jonkin nyt uhanalaisen vesilinnun kannan taantuminen voi olla hidastunut niin, ettei se enää täytä käytettäviä uhanalaisuuden kriteerejä. Sääntelyä voitaisiin väittää tarpeettomaksi, koska laji ei ole uhanalainen, vaikka todellisuudessa sen kanta olisi yhä alhaisempi.

Lakialoite ja vuotuinen keskustelu uhanalaisten vesilintujen metsästämisestä kertovat, että hallinnon tulisi reagoida muuttuviin tilanteisiin aiempaa herkemmin. Tähän on edellytykset, jos on tahtotilaa. Valtaosalla riistalajeista on hyvät, vuosittaista aineistoa tuottavat seurannat.

Sääntely kotimaisen pesimäkannan turvaamiseksi on määräajoiksi tarpeellista ja mahdollista uhanalaisuusarviointien välissäkin. Kymmenen vuotta on pitkä aika, eikä mitenkään tarkoituksenmukainen tarkasteluväli metsästyssääntelylle.

Muuttavat vesilinnut ovat monien maiden yhteinen asia. Niiden metsästyksen sääntelyn pohjaksi tarvitaan kotimaisen pesimäkannan seurannan lisäksi muuttoreittien tuntemusta sekä kansainvälistä yhteistyötä. Monen vesilintulajin kohdalla ei esimerkiksi vielä tiedetä, mikä osa Suomessa metsästettävästä kannasta on kotimaista ja mikä Venäjällä tai muualla varttunutta. Kansainvälinen yhteistyö tutkimuksessa ja hallinnossa ovat lisäämässä tätä tietoa ja sen soveltamista. Kansallista sääntelyä tulisi tarkastella myös osana kansainvälistä kokonaisuutta.

Lintuvesien ja kosteikkojen kunnostamisessa on hyvä yhteishenki metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden välillä. Samoin yhteistyö ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön välillä vaikuttaa sujuvan laajojen Helmi- ja Sotka-ohjelmien parissa. Ensimmäisessä kunnostetaan arvokkaita lintuvesiä, kun taas jälkimmäisessä kosteikkoja kunnostetaan ja perustetaan usein riistanhoitotarkoituksiin.

Kosteikkojen kunnostaminen ja perustaminen tukevat laajasti vesilintuyhteisöjä, eivät pelkästään riistalajeja. Taantuvissa lajeissa on sekä metsästettäviä että rauhoitettuja lajeja, joten taantumisen syyt ovat todennäköisesti elinympäristöissä.

Linnut ovat kosteikkoluonnon ainoa lajiryhmä, josta meillä on pitkäaikaista seuranta-aineistoa. Linnut kertovat kuitenkin koko ekosysteemin muutoksesta. Paikallisten toimijoiden ponnistelut vesilintujen tilan parantamiseksi kunnostusprojekteissa ja vieraspetojen poistamisessa parantavat koko ekosysteemin tilaa, ja lisäävät ekosysteemipalveluja ja hyvinvointivaikutuksia.

Luontokadon pysäyttäminen vaatii laaja-alaista yhteistyötä erilaisten toimijoiden kesken. Kosteikkojen kunnostuksessa saavutettua hyvää henkeä ei kannata heikentää hallinnollista kankeutta lisäämällä. Sen antama esimerkki on arvokasta myös muiden luonnonvarojen käytön ja luonnonsuojelukonfliktien kannalta.

Mitä oppeja tämän yhteistyön kehittyminen voisi antaa esimerkiksi konflikteihin metsien käytön tai maatalouden parissa?

Toni Laaksonen

ekologian professori

Turun yliopisto

Aleksi Lehikoinen

yli-intendentti

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Helsingin yliopisto

Hallinnon tulisi reagoida
muuttuviin
tilanteisiin
aiempaa
herkemmin.

Lue lisää

Uhanalaisten lajien metsästys ei ole kestävää

Mikkonen patistaa lopettamaan uhanalaisten vesilintujen metsästyksen – "Heikennetään suojelutoimien vaikutuksia ja hukataan yhteisiä resursseja"

Tutkijan mielestä ekosysteemien toiminnassa on vaarallista ajatella asioita pelkästään ihmisen näkökulmasta: "Jos ihminen miettii, mikä on puutiaisen tai hyttysen merkitys, katsotaan luontoa helposti harhaisesta näkökulmasta"

Rahkasammalten kasvatus voisi korvata kasvuturpeen