Säätövoimakin jää tuontisähkön varaan

Hallituspuolueiden puheenjohtajat päättivät viime viikolla, ettei koskiensuojelulakia avata. Päätös merkitsee, ettei Pudasjärvelle suunniteltua Kollajan allasta rakenneta.

Allashanke on ollut vireillä 1950-luvun lopulta lähtien. Vuonna 1987 säädetyn koskiensuojelulain luultiin jo upottaneen hankkeen lopullisesti, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin Pohjolan Voima aloitti uudet selvitykset altaan rakentamiseksi.

Vaikka hallituksen päätöksestä Suomen energiahuollon kannalta voi olla eri mieltä, olisi suotavaa, ettei Kollajan altaan rakentamiseen enää palata. Paikallisten asukkaiden pitää voida suunnitella elämäänsä eteenpäin ilman, että mahdollinen allashanke nousee jälleen esiin.

Pohjolan Voima ei ole kuitenkaan haudannut Kollajan allashanketta lopullisesti. Pohjolan Voiman omistaman PVO-Vesivoima Oy:n toimitusjohtajan Pertti Pietisen mukaan he kunnioittavat maan hallituksen päätöstä. Jos toimintaympäristössä tapahtuu hankeen toteuttamisen mahdollistavia oleellisia muutoksia, Pietisen mukaan asiaa voidaan tarkastella tulevaisuudessa uudelleen. (Energiauutiset 16.9.)

Allas ja uudet vesivoimalat olisivat lisänneet vesivoiman tuotantoa noin sadalla megawatilla. Tehomäärä ei ole sähkön kokonaiskulutukseen suhteutettuna suuri, mutta säätövoimana sen merkitys olisi ollut huomattavasti tärkeämpi.

Vaikka keskustelu koskiensuojelulain avaamisesta on keskittynyt Kollajan ympärille, lain merkitys on laajempi. Laki estää myös uusien vesivoimalaitosten rakentamisen jo olemassa oleviin säännöstelypatoihin. Tämä tarkoittaa, ettei Suomeen voida rakentaa uutta vesivoimaa Pudasjärven lisäksi muuallekaan.

Säätövoiman kysyntä kasvaa edelleen, koska tuuli- ja aurinkovoimalat tarvitsevat tuekseen nopeasti käyttöön otettavaa säätövoimaa. Jos vesivoimaa ei saa rakentaa lisää, Suomi jää säätövoimankin suhteen tuonnin varaan.

Säätövoiman lisäksi Suomessa tarvitaan lisää myös perusvoiman tuotantoa, koska tällä hetkellä olemme vahvasti riippuvaisia sähkön tuonnista.

Eilen puolen päivän aikoihin sähkön kulutus oli Suomessa 9 446 megawattia. Kotimainen tuotanto oli noin 7 300 megawattia ja tuonnin osuus 2 150 megawattia eli noin kahden ydinreaktorin tehon verran. Ruotsin osuus tuonnista oli 2 300 ja Venäjän noin 60 megawattia. Samaan aikaan Suomesta vietiin sähköä Viroon 212 megawattia.

Viime tammikuussa oli tilanne, jossa Suomeen tuotiin sähköä Ruotsista ja Venäjältä täydellä kapasiteetilla. Sähkön kulutuksesta tuonnin osuus oli lähes kolmannes. Tilanne ei ollut yllätys. Kantaverkkoyhtiö Fingrid varoitti marraskuussa, että sähköstä saattaa tulla pulaa, koska kannattamattomia sähköntuotantolaitoksia oli suljettu.

Sähkön riittävyys Suomessa on vahvasti riippuvainen Ruotsin sähköntuotannosta. Nykyisen rajallisen siirtokapasiteetin takia sähkön hinta on ollut Suomessa noin kymmenen prosenttia kalliimpaa kuin Ruotsissa. Tähän on tulossa muutos. Fingrid ja Ruotsin kantaverkkoyhtiö Svenska Kraftnät aloittavat syksyn aikana neuvottelut uuden siirtoyhteyden rakentamisesta maiden välille.

On hyvä, että siirtoverkon kapasiteettia kasvatetaan, mutta huoltovarmuuden kannalta kehitys ei ole pelkästään myönteinen asia. Tuonnin kasvattamisen lisäksi tarvitaan lisää myös kotimaista tuotantoa.

Tällä hetkellä sähkön tukkuhinta on alhainen, mutta tilanne voi muuttua. Ruotsalaisen ja norjalaisen vesivoiman kysyntä saattaa kasvaa Keski-Euroopassa, koska tuuli- ja aurinkovoimalat tarvitsevat sielläkin entistä enemmän säätövoimaa.

Suomen tavoitteena on vähentää riippuvuutta tuontienergiasta. Ainakin sähkön osalta tavoite näyttää olevan karkaamassa käsistä.