Missä on OP-ryhmän kasvun raja?

Osuustoiminta voi Suomessa hyvin. Sekä S-kauppaketju että OP-ryhmä ovat nousseet asemaan, jossa niiden toimia seuraavat tarkoin sekä kilpailijat että viranomaiset. Suomalaisomisteisina yrityksinä, työllistäjinä ja veronmaksajina ne ovat nousseet asemaan, joka on jo elinkeinopoliittisesti merkittävä. Samalla ne joutuvat pohtimaan itsekin kasvunsa rajoja.

Erityisen kiinnostavassa vaiheessa on osuuspankkiryhmä. Se eroaa oikeastaan kaikista muista suomalaisista yrityksistä yhdessä asiassa. OP-ryhmällä on paljon rahaa. Se voi käyttää sitä tuotekehitykseensä ja investoida asioihin, jotka muille ovat silkkaa utopiaa.

Tästä OP-ryhmää ei voi syyttää eikä sitä kannata kadehtia. Paikalliset osuuspankit ovat tehneet hyvää työtä ja pitäneet ryhmän sellaisessa tikissä, että nykyinen menestys on mahdollista. Tämä on itse asiassa hämmästyttävä suoritus. Omistaja-asiakkaat ovat maksaneet palveluistaan sen verran hyvin, että ryhmän tulos on paisunut ennätyslukemiin.

Myös omistaja-asiakkaiden osalta on nyt aivan olennaista tietää, mitä ryhmä aikoo kaikella saavuttamallaan tehdä. Jos suunnitelmat eivät ole hyviä eivätkä tuota, pankkipalveluista tai vakuutuksista kerättäviä maksuja voisi tietysti myös alentaa.

Jo tähän mennessä on selvää, että OP aikoo vahvistaa jalansijaansa yksityisessä terveydenhoidossa. Omasairaaloita nousee maakuntiin tahdilla, joka muita alalla toimijoita hirvittää. Minkäänlainen yllätys ei olisi, jos OP-ryhmä lähtisi mukaan vuokra-asuntotuotantoon. Jo tällä hetkellä yleishyödylliset asuntoyhtiöt tuottavat omistajilleen hyvää tuottoa samalla, kun ne tarjoavat vuokra-asuntoja hinnoilla, joiden ainakin oletetaan olevan markkinavuokria alhaisempia.

OP-ryhmä on huomattavan kiinnostunut myös hallituksen liikennepoliittisista linjauksista. Koska ryhmän juuret ja konttoriverkko ovat vahvasti maakunnissa, se pystyy olemaan periaatteessa mukana monenlaisessa bisneksessä. Tätä muut yritykset eivät edes osaa varoa.

Ei olisi mitenkään mahdotonta, jos OP-ryhmä lähtisi mukaan autokauppaan tai vaikka kuljetuspalveluihin. Se voisi halutessaan tarjota myös turvallisuuspalveluita kiinteistöille, ja paljon muuta.

Tekee osuuspankkiväki mitä tahansa, kilpailijoiden näkökulmasta se on kivikova vastus. Samalla nurina osuustoimintajättien kilpailuasemasta vahvistuu. Jo parhaillaan kilpailu- ja kuluttajavirasto tutkii vakuutusyhtiö Ifin valitusta pelisäännöistä, joilla OP nivoo yhteen pankki- ja vakuutuspalveluitaan. Voi hyvin olla, ettei se jää ainoaksi.

Kilpailuasetelmaa arvioitaessa on syytä pitää pää kylmänä. On selvää, että osuustoiminnalliset jätit ovat sellaisessa asemassa, että niiden toimintaa on seurattava kilpailun näkökulmasta tarkasti. Yhtä selvää on, että osuustoimintaa ei saa omistusmuotona syrjiä eikä isoja yhtiöitä niiden koon takia kolhia.

Suomen kaltaisessa maassa osuustoiminnalliset yritykset ovat niitä harvoja, jotka pystyvät tasapäiseen kilpailuun kuluttajamarkkinoilla globaalien ja kasvottomien ulkomaisten suuryritysten kanssa. Ne myös maksavat veronsa kotimaahan ja investoivat pääasiassa tänne.

Olennaista on, että sekä OP että S-ryhmä itse tiedostavat vastuunsa ja asemansa. Monien mielessä on taannoinen osuustoiminnallisen monialayhtiön Hankkijan karu kohtalo. Myös asiakasomistajia, henkilökuntaa ja vaikkapa ruuantuottajia on murroksessa kohdeltava reilusti ja oikein. Tämä voi olla sekä OP:lle että S-ryhmälle yllättävän iso haaste. Arvopohjalle on löydyttävä sekä kaupallista että inhimillistä katetta.