Aktiivimalli kaipaa lisää maalaisjärkeä

Työllisyyspolitiikka on perinteisesti herkkä asia. Poliitikkojen sekaantumista asiaan ei ole katsottu hyvällä, vaan asiat sovitaan työmarkkinajärjestöjen kesken. Näin toimittiin myös kovan kiistelyn kohteena olevan niin sanotun aktiivimallin valmistelussa.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus asetti vuoden 2016 keväällä valtiosihteeri Martti Hetemäen johtaman työmarkkinakeskusjärjestöjen ja hallituksen kolmikantatyöryhmän. Työryhmän tehtävän oli uudistaa työttömyysturvaa keinolla, jotka lisäisivät työllisyyttä vähintään 10 000 työpaikalla.

Työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen keinoista, joten Hetemäki jätti erimielisen raportin. Hallitus päätti kuitenkin viedä uudistusta eteenpäin. Hallitus päätti muun muassa Lex Lindströmin nimen saaneesta pitkäaikaistyöttömiä, vähintään 61-vuotiaita koskevasta eläketukilaista. Laki tuli voimaan kesäkuussa 2017.

Vuoden alussa voimaan tullut aktiivimalli on saanut oppositiolta ja työntekijäjärjestöiltä tyrmäävän vastaanoton. Mallia vastustava kansalaisaloite on kerännyt runsaasti allekirjoituksia ja SAK on järjestämässä mallia vastaan mielenosoitusta.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on luvannut kaataa aktiivimallin, kun hänen puolueensa pääsee valtaan. SDP:n presidenttiehdokkaan Tuula Haataisen mielestä aktiivimalli aiheuttaa työttömissä ahdistusta.

Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtajan Janne Makkulan mukaan aktiivimalli on pieni muutos oikeaan suuntaan, mutta työmarkkinoilla tarvitaan hänen mielestään isoja rakenteellisia muutoksia. (MT 19.1.)

SAK:n sosiaaliasioiden päällikön Pirjo Väänäsen mielestä aktiivimalli nykymuodossaan asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella. Väänäsen mukaan aktiivisuusvelvoitteen toteuttamisessa ei ole otettu huomioon erilaisia olosuhteita maan eri osissa.

MT:n haastattelussa alajärveläinen maatalousyrittäjä Marko Viitasaari arvioi, että aktiivisuusmallia kannattaisi soveltaa maatiloilla, joissa on tarvetta lyhyisiin työsuhteisiin. Samalla hän muistuttaa, että viljelijöillä on ollut oma aktiivimallinsa käytössä jo vuodesta 1995. Tukia leikataan reippaasti, jos ei tarkasti noudata annettuja ehtoja.

On selvä asia, että osassa maata aktiivimallin ehtojen täyttäminen saattaa olla hankalaa sekä työnhakijalle että palveluja tarjoaville TE-toimistoille. Jos töitä ei ole eikä TE-toimisto pysty järjestämään työllistämistä edistäviä palveluja, tilanne on työttömän kannalta kohtuuton.

Aktiivimallia puolustavien työantajien pitää ottaa haaste vastaan ja tarjota työttömille mahdollisuuksia lyhyisiin työsuhteisiin. Mallin pitää toimia niin, etteivät lyhytaikaiset työsuhteet aiheuta työntekijälle ja työnantajille lisää byrokratiaa.

Työttömiä pyritään aktivoimaa muuttamaan työn perässä kasvukeskuksiin. Muutto työn perässä ei aina ole mahdollista, eikä keskittämispolitiikka ole ainoa vaihtoehto. Etätyön lisäksi yrityksiä voi myös aktivoida muuttamaan kasvukeskusten ulkopuolelle. Muuttoliikkeelle olisi jo nyt tarvetta myös maakuntien suuntaa, koska työpaikkoja on tarjolla myös kasvukeskusten ulkopuolella.

Ongelmista huolimatta aktiivimallia ei ole syytä haudata, koska työllistymisen mahdollisuuksia pitää joka tapauksessa vahvistaa. Hallitus on myös luvannut tehdä aktiivimalliin tarvittaessa muutoksia ja korjauksia.

On tärkeää, että työllisyyttä pyritään edistämään, mutta samalla pitää ottaa huomioon erilaiset olosuhteet ja tilanteet. Lainsäädännön käytännön toteutuksessa pitää antaa mahdollisuus maalaisjärki käyttöön ja soveltaa aktiivimallia tilanteiden mukaan.

Parhaan mahdollisen ratkaisun etsimisessä tarvitaan kaikilta aktiivisuutta ja joustavuutta.