EU-mailla on velvollisuus tukea Ukrainaa ja valmistella myös neuvotteluratkaisua – yhtä virhettä ei kuitenkaan pidä tehdä

Saksalaisen IfW-taloustutkimuslaitoksen mukaan EU-maiden yhteenlasketun sotilaallisen ja taloudellisen tuen arvo on nyt vajaat 52 miljardia euroa. USA:sta tukea on tullut noin 48 miljardia.

Vaikka Ukrainan sota muuttaa vääjäämättä koko globaalia geopoliittista asetelmaa, kyse on kuitenkin ennen muuta eurooppalaisesta kriisistä ja Euroopan ongelmasta. USA:n tuki Ukrainalle ja samalla Euroopalle varmistetaan sillä, että päävastuun kriisin ratkaisemisesta kantaa EU.

Sodan lopputulos, se asetelma, johon lopulta päädytään, kun taistelut taukoavat, on eksistentiaalinen kysymys koko Euroopalle.

Presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä pyrkii brutaalilla hyökkäyssodalla muuttamaan itsenäisen eurooppalaisen valtion rajoja ja riistämään itsenäisen valtion kansalaisilta mahdollisuuden valita johtajansa.

EU:n on tehtävä sekä taloudellisesti että sotilaallisesti kaikki mahdollinen ja mahdoton, jotta Venäjä ei saavuta tavoitteitaan. On varmistettava, että Ukrainalla on turvallinen tulevaisuus itsenäisenä, taloudellisesti omilla jaloillaan seisovana demokratiana.

Savotta on haastava, koska nopeaa loppua pian 10 kuukautta jatkuneille taisteluille ei ole näköpiirissä.

EU-maat ovat sodan aiheuttaman energiakriisin myötä ajautumassa taantumaan. Miljarditukien ohjaaminen sotaa käyvälle Ukrainalle muuttuu kuukausi kuukaudelta poliittisesti vaikeammaksi.

Venäjä käyttää kaikki keinot hajottaakseen rivejä sekä EU-maiden kesken että niiden sisällä. Tukea rintamia repivä Putin saa muiden muassa Unkarilta.

Pääministeri Viktor Orbán hyödyntää Ukraina-tukia kiristyskeinona taistellessaan EU:n kanssa Unkarin yli 13 miljardin saatavista, jotka on jäädytetty oikeusvaltiorikkeiden vuoksi.

Toisin kuin esimerkiksi Pohjoismaat, Ranska ja Saksa ovat valmiita antamaan Orbánille periksi. Se on yksi varoittava merkki EU:n yhtenäisyyden murenemisesta.

Mitä pidempään sota jatkuu, sen vaikeammaksi asetelma muuttuu.

Juuri siksi EU:n pitää Ukrainan sotilaallisen ja taloudellisen tukemisen rinnalla tehdä aktiivisesti töitä sen eteen, että sodan osapuolet saadaan yhteisen pöydän ääreen hieromaan neuvotteluratkaisua.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron korosti reilu viikko sitten tv-haastattelussa, että USA:n ja Euroopan on pohdittava, mitä kaikkea Venäjälle voidaan luvata, jos ja kun neuvottelut alkavat.

Itävaltalainen veteraanidiplomaatti Emil Brix puolestaan antoi MT:n haastattelussa ymmärtää, että liittoutumaton Itävalta tekee kulisseissa jo välitystyötä neuvottelupöydän kattamiseksi (MT 9.12.).

Oleellista on, että näillä diplomaattisilla ponnisteluilla ei kumarreta Moskovan sotasyyllisten suuntaan eikä siten petetä Venäjää vastaan urheasti ja menestyksellisesti taistelevaa Ukrainaa. Macronin puheet valitettavasti viittaavat tähän suuntaan, vaikka eivät välttämättä ole sitä.

Neuvottelujen edistämisen pitää olla oleellinen osa Ukrainalle annettavaa taloudellista, sotilaallista ja poliittista tukea. EU-diplomaattien on Ukrainan sotatoimien rinnalla valmisteltava yhdessä Kiovan hallituksen kanssa loppuratkaisua, joka on paras mahdollinen nimenomaan Ukrainan kannalta.

Valmistelu tarkoittaa muiden muassa sen kartoittamista, mihin Venäjän kanssa ollaan jatkossa valmiita ja mihin ei. Juuri tähän Macron todennäköisesti viittasi puhuessaan Euroopan ”tulevasta turvallisuusarkkitehtuurista”.

On valitettavasti naiivia ajatella, että Ukraina pystyisi USA:n ja EU:n tuella ajamaan Venäjän sotilaallisesti sellaiseen tilanteeseen, jossa se nielee mukisematta kaikki vastapuolen sanelemat rauhanehdot. On myös kyynistä olettaa, että ukrainalaiset jaksaisivat sotia loputtomasti koko Euroopan puolesta, vaikka ansiokkaasti Venäjää heikentävätkin.

Siksi tarvitaan neuvotteluja. Tuloksellisia sellaisia ei saada käyntiin, jos diplomatian pyörät eivät pyöri oikealla tavalla oikeaan suuntaan.