Lisää näkyvyyttä

Suomalainen syö kalkkunanlihaa noin 1,7 kiloa vuodessa, kun siipikarjanlihan suosikkia, broileria, kuluu kymmenkertainen määrä.

Kalkkunatuotantoa on pyritty kehittämään Suomessa jo useaan otteeseen. Tilat ovat investoineet tuotantoon, mutta hallit ovat saattaneet tyhjentyä jo parin vuoden jälkeen kannattavuusongelmien takia.

Ulkoilevista ja luonnonmukaisesti kasvatetuista kalkkunoista toivotaan nyt uutta puhtia kotimaiselle kalkkunanlihatuotannolle. Asiantuntijat uskovat erikoistuotteiden tulevaisuuteen. (MT 14.2.)

Kalkkunatuotannon perusongelmana on selvästi broileria korkeammat tuotantokustannukset. Kustannusero vain kasvaa luonnonmukaisessa ja laidunkalkkunatuotannossa, mutta kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan tarvittavaa lisähintaa.

Kalkkunalla on monta etua: liha sisältää vähän energiaa, hyvälaatuista rasvaa ja runsaasti proteiinia. Suomalaistuotannon valtti on hyvä terveys. Lintujen kasvatuksessa joudutaan turvautumaan lääkitykseen poikkeuksellisen vähän.

Kalkkunaa ei kuitenkaan tunneta, sitä ei eroteta broilerista eikä monikaan tiedä, millaista ruokaa lihasta voi valmistaa. Lihalta puuttuu myös oma tuotemerkki. Se ei erotu kaupan hyllystä, sillä pakkaukset myydään yleensä broilerikyltin alla.

Jotta kalkkunatuotanto voisi hyötyä kuluttajien kiinnostuksesta erikoistuotteita kohtaan, lihalle tarvittaisiin lisää näkyvyyttä. Kalkkunanlihaa pitää pystyä tuotteistamaan uudella tavalla ja tuotteet brändätä muista erottuvaksi.

Tässä työssä tarvitaan koko tuotantoketjua tilalta teollisuuteen ja kauppaan asti.