Kallis keskittäminen ennätysvauhdissa

Pääkaupunkiseudun 14 kuntaa, jotka muodostavat niin kutsutun metropolialueen, saivat Helsingin Sanomien (HS 9.4.) mukaan viime vuonna yhteensä 18 000 uutta asukasta. Yksin Helsinki otti näistä vastaan lähes puolet – noin 8 000.

Luvuissa on mukana myös maahanmuuttoa. Silti muutto muualta maasta pääkaupunkiseudulle käy nyt vilkkaimpana yli 40 vuoteen.

Talouden taantumat ovat perinteisesti hidastaneet muuttoliikettä kasvukeskuksiin ja nousukaudet puolestaan kiihdyttäneet sitä. Nyt tilanne näyttää päinvastaiselta.

Viime vuosina moni perinteinen teollisuuspaikkakunta on hiljentynyt. Tehtaiden tuotanto on lopetettu tai siirretty ulkomaille.

Talouden näkymät ovat apeat ja usko tuotannon työpaikkojen paluuseen heikko. Se pakottaa ihmiset liikkeelle ja etsimään parempaa elämää muualta. Helsingin seutu vetää muuttajia, vaikka senkin näkymät ovat vain vähemmän huonot kuin maaseutu-Suomessa.

Muuttoaallon keskellä metropoli ihailee vetovoimaisuuttaan. Suurta aihetta juhlaan ei ole, sillä kyseessä on koko kansantaloudelle kallis ja inhimillisesti julma harjoitus.

Jos tahti jatkuu samana, pääkaupunkiseudulle muuttaa vuosittain lähes Iisalmen kaupungin verran väkeä. Asuntojen ja uusien asuinalueiden lisäksi se tarvitsee uudet koulut ja terveysasemat.

Muutto pitää metropolin rakentamisen ja palvelut kasvussa. Samaan aikaan elävät kirkonkylät ja maaseutualueet hiljenevät.

Kyse ei ole mistään sattumanvaraisesta tapahtumasta, vaan järkevän ja tasapuolisen politiikan puutteesta. Viime hallitukset ovat ahkerasti keränneet valtion toimintaa ja kehityspanoksia maakunnista pääkaupunkiseudulle. Tulokset näkyvät nyt.

Valinnat voisivat olla toisia. Väistyvän pääministerin Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on täysin kieltäytynyt näkemästä, että uusi talouden nousu voi perustua vain koko Suomen elävään yritys- ja tuotantotalouteen.

Suomen ongelmia ei ratkaista hallinnoimalla tai kuntarajoja siirtelemällä. Yritykset, yrittäjyys ja tuotanto luovat kaiken sen vaurauden – työn, hyvinvoinnin, vienti- ja verotulot – johon myös koko valtion budjetti perustuu. Jos tämä kone ei toimi, loppuu myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus.

Hallinnon ja kaupan keskusta tarvitaan, ja pääkaupunkiseudun menestys on tärkeää muullekin Suomelle. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että talouden toimivuuden kannalta keskeinen tuotanto sijoittuu koko maan alueelle.

Merkittäviä ja jatkossakin kasvavia aloja ovat metsävaroihin perustuva laaja biotalous, elintarviketuotanto ja kaivosteollisuus. Maailman kulutuskysynnän, energian sekä ympäristön ja ilmaston tarpeet tyydytetään niillä raaka-aineilla – usein myös jalostuksella – joita maaseutualueet tuottavat.

Metropolialueen talouskasvu perustuu tällä hetkellä rakentamiseen sekä kasvavaan palveluiden kysyntään. Olisi syytä vakavasti pohtia, kuinka terveellä pohjalla tämä kasvu on.

Tosiasiassa se perustuu voimakkaaseen väestönkasvuun. Menestyvien yritysten sijasta kasvua ruokkii valtion runsas rahankäyttö alueella.

Rahaa tuovat tullessaan myös muuttajat. Maaseudulta myydyn uudehkon omakotitalon tai pienen maatilan hinnalla voi saada pienen kerrostalo-osakkeen lähiöstä – aina ei sitäkään.

Kiihtyvä keskittäminen ei tuo vaurautta edes pääkaupunkiseudulle, ellei gryndereitä lasketa. Maailmalla metropolit tunnistaa laajoista slummeistaan. Sellaisia on vaarassa syntyä myös omaan metropoliimme.

Suunnanmuutos vaatii muutosta politiikan päätöksiin. Nykyinen suunta on kallis ja tuhoisa.