Keskustalla ratkaisun paikka
12.6.202002:00
Puolustusministeri Matti Vanhasen nousu pääministeriksi 2003 kesällä vakautti nopeasti punamultahallituksen elämää. Vanhanen osoittautui tuolloin niin keskustan, koko hallituksen kuin Suomenkin kannalta hyväksi valinnaksi.
Nyt Vanhanen on uuden tehtävän edessä aloittaessaan Suomen sodanjälkeisen historian erikoislaatuisimmissa oloissa valtiovarainministerinä. Maa velkaantuu nopeassa tahdissa ja Euroopan ja koko maailman talousnäkymät ovat sumeat.
Kuusitoista vuotta sitten pääministerin vaihtuessa lähtökohdat olivat selkeämmät. Maan taloustilanne oli vakaa ja poliittinenkin asetelma selkeä: keskustalla ja sosialidemokraateilla oli kaksistaan takanaan 108 paikan enemmistö eduskunnassa.
Vuoden 2003 punamultahallituksessa oli mukana kolme puoluetta ja sillä sai aikaan 116 paikan koalition. Vuoden 2019 vaalien vaalien jälkeen tuohon samaan 116 paikkaan tarvittiin viisi puoluetta. Politiikan sirpaloituminen on tosiasia eivätkä sirpaleet ole välttämättä tässä tapauksessa tuoneet erityistä onnea.
Marinin hallituksen jatko on nyt suuressa määrin kiinni siitä, miten uusi valtiovarainministeri Vanhanen onnistuu paitsi hallituksen sisäisessä yhteistyössä myös keskustan sisällä: palauttamaan keskustaväen itseluottamuksen ja uskon hallitusyhteistyöhön.
Keskusta on kipuillut hallitusvastuun kanssa poikkeuksellisen suuressa määrin hallitustaipaleen alusta lähtien. Tämä siitä huolimatta, että itse hallitusneuvotteluissa puolue sai käytännössä kaikki tavoitteensa läpi ja kaupan päälle vielä haluamansa ministerisalkut. Kipuilussa onkin tainnut olla kyse aika lailla enemmän puolueen vaalien jälkeisestä oman identiteetin hakemisesta kuin hallituksen työpöydällä olevista asioista.
Lähimmät kolme kuukautta tulevat olemaan hallitusyhteistyön jatkolle ratkaisevia. Budjettiriiheen kerääntyy ratkaisevan tärkeitä päätöksiä niin työllisyyspolitiikan hoidon kuin pitkäaikaisen talouspolitiikan suunnan kannalta.
Vanhanen on tähän saakka osoittanut olevansa päätöksentekijä, joka löytää yhteistyössä ratkaisut vaikeisiinkin asioihin. Lisäksi hän omasta kokemuksestaan tietää, että jokaisen hallituksen onnistumisen ehto on pääministerin ja valtiovarainministerin kyky luottamukselliseen ja tulokselliseen yhteistyöhön. Siksi en epäilekään, etteikö hallitus voisi löytää uutta alkua ja budjettiriihessä oikeita ratkaisuja.
Kaikkein tärkeimmät päätökset taidetaan kuitenkin lähiaikoina tehdä keskustan sisällä: ministeriryhmässä, eduskuntaryhmässä ja syyskuussa pidettävässä puoluekokouksessa. Keskustan pitää nyt päättää, mikä on puolueen historiallinen tehtävä 2000-luvun Suomessa ja siltä pohjalta ratkaistava aidosti, jatkaako se hallituksessa vai ei. Pitkän päälle ei ole toimivaa, jos oma pahoinvointi siirretään kerta toisensa jälkeen kumppaneiden hoidettavaksi.
Voisi olla kaikkien kannalta paras vaihtoehto, että budjettiriihi siirrettäisiin syyskuulle kesän puoluekokousten jälkeiseen aikaan. Tällöin myös taloustilanteesta on enemmän tietoa käytettävissä. Tästä seuraisi, että molempien suurten hallituspuolueiden johdolla olisi budjettiriiheen käytäessä mahdollisuus saada omalta porukaltaan vahva valtakirja tärkeisiin päätöksiin. Kun päätöksentekijöillä on vahva poliittinen tuki omalta porukalta, pystyy hallitus notkeammin tekemään myös vaikeita päätöksiä.
Koronakriisin elvytys ja jälkihoito vaativat päätöksentekijöiltä vastuullisuutta ja kanttia suunnata katseet pidemmälle tulevaisuuteen. Politiikassa ei kannata koskaan tavoitella pikavoittoja mutta nyt niistä ei pidä edes haaveilla. Kansalaiset kaipaavat tänään tulevaisuudenuskoa, oikeudenmukaisuutta päätöksenteossa ja vahvaa johtajuutta. Näiden mukana tulee hallituspuolueille kannatustakin.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.),
Vanhanen on tähän saakka osoittanut olevansa päätöksentekijä, joka löytää yhteistyössä ratkaisut vaikeisiinkin asioihin.
- Osaston luetuimmat
