Kolumni

Työajan lyhentäminen tuli Ranskassa kalliiksi: Työllisyys laski, eriarvoisuus lisääntyi

Ranskan päätös lyhentää työaikaa ainoana Euroopan maana osoittautui sudeksi ja tulee maalle yhä kalliiksi – vielä 20 vuotta sen toteuttamisen jälkeen. Mikään muu EU-maa ei ole seurannut Ranskan esimerkkiä.

Idean takana oli aikoinaan neropatti nimeltä Pierre Moscovici, joka valmisteli sosialistipuolueen vaaliohjelmaa. Hän keksi ehdottaa 35 tunnin lyhennettyä työviikkoa, vaikkei sitä ollut käytössä missään muualla.

Koomista oli, että kaksi vuosikymmentä myöhemmin sama heppu joutui EU-komission talouskomissaarina kovistelemaan Ranskaa tylysti valtiontalouden tasapainon palauttamiseksi.

Vaalivuonna 1997 ei Ranskan sosialisteilla näyttänyt olevan mitään toivoa vaalivoitosta. Siksi Moscovici saattoi huoletta ehdottaa 35 tunnin lyhennettyä työviikkoa, vaikka muualla Euroopassa työviikko yleisesti kesti 39 tuntia. Näin saatiin hajurakoa gaullistien työnantajia myötäilevään politiikkaan.

Yllätys oli suuri, kun sosialistit voittivatkin ja puoluejohtaja Lionel Jospinistä tuli pääministeri gaullistipresidentti Jacques Chiracin suureksi harmiksi.

Moscovicistä tehtiin Eurooppa-ministeri, joten hän pääsi kuin koira veräjästä eikä joutunut toteuttamaan hatusta vetämäänsä vaalilupausta. Paljon enemmän häntä vasemmalla olevasta Martine Aubrystä, itsensä Jacques Delorsin tyttärestä, tuli työvoimaministeri ja ”Madame 35 h”, josta hän kehuu yhä olevansa ylpeä.

On vaikea nähdä, mistä siinä ”uudistuksessa” voi ylpeillä, niin täydellisesti se epäonnistui tavoitteessaan alentaa työttömyyttä ja niin paljon se on tullut Ranskalle maksamaan.

Aubry julisti pontevasti, että työajan lyhentäminen tarjoaisi runsaasti lisää töitä, viidessä vuodessa jopa viisi miljoonaa uutta työpaikkaa. Puoluetoveri Dominique Strauss-Kahn, Kansainvälisen valuuttarahaston myöhempi pääjohtaja, ennusti sentään vain 200 000–300 000 työpaikkaa lisää.

Mutta toisin kävi. Kahden vuoden kuluttua uudistuksesta silloinen 11 prosentin työttömyys alkoi päinvastoin nousta. Virallisten arvioiden mukaan työttömien määrä ensin laski 300 000:lla, mikä Suomessa tarkoittasi vajaata 30 000:ta uutta työpaikkaa. Mutta nekin arviot tehtiin tutkimusten mukaan liian aikaisin, jolloin uudistuksessa olivat vasta mukana suuryritykset.

Viime vuonna, kun Ranskan työttömyys oli laskenut 8,5 prosenttiin, ei kukaan enää pitänyt sitä lyhennetyn työajan ansiona. Syyt olivat asiantuntijoiden mukaan osittain suhdanteiden, osittain lisäjoustojen ja työlakiuudistusten ansiota.

Ei siis käynyt niin kuin maan ay-liikkeet odottivat. Uudistus ei lisännyt työpaikkoja mutta toi kyllä yllätyksiä: Työajan lyhentämiseksi ay-liikkeet hyväksyivät huomaamattaan työaikojen joustopaketin. Lyhennetty työaika toi päinvastoin haittoja pienipalkkaisille. Heille lasketaan tuntipalkka, kun taas isopalkkaisille lasketaan kokonaispalkka eikä työtunteja. Tuloksena oli eriarvoisuuden lisääntyminen.

Kun työaika lyheni, mutta ansiot pysyivät ennallaan, työvoimakustannukset nousivat ja työvoiman kysyntä laski. Katastrofin välttämiseksi työnantajamaksuja alennettiin ja yrityksille maksettiin työllistämistukea. Se tulee yhä maksamaan valtiolle 15–20 miljardia euroa vuodessa puhumattakaan haitasta maan kilpailukyvylle.

Osa-aikatyö on lisääntynyt työviikkolain kiertämiseksi, samoin ylityöt, jotka on kuitenkin toteutuakseen pitänyt vapauttaa kokonaan tuloverosta. Ei siis ihan halpaa lystiä.

Mutta järjettömäksi osoittautuneen uudistuksen perumista ei kukaan uskalla edes ehdottaa, niin mahdotonta se olisi nykyisessä keltaliivien maassa.

Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.

Järjettömäksi osoittautuneen uudistuksen perumista ei kukaan uskalla edes ehdottaa.

Lue lisää

Hotellin supersuosion salaisuus paljastui yksinkertaiseksi – Helena Petäistö vaatii kolumnissaan Suomeen parempaa palveluhenkeä

Palvelu paremmaksi

Suomen maaseutuun on herätty Kalifornian Piilaaksoa myöten - tähän harvinaiseen saumaan on tartuttava lopettamalla vähättely ja kurjistaminen

SDP:n puoluekokous ei lämmennyt kuuden tunnin työpäivälle, mutta yhtyi tavoitteeseen työajan lyhentämisestä