Kolumni

Oikeusvaltioperiaatteen kohtalon hetket ovat käsillä

Petri Sarvamaa: Minkälainen arvoyhteisö on unioni, joka ei pysty varjelemaan omia arvojaan?

Viime vuosina EU:n perusarvot ja kansalaisvapaudet ovat olleet yhä suuremman paineen kohteina. Hyökkäyksistä lehdistönvapautta, oikeuslaitosta ja kansalaisyhteiskuntaa kohtaan on tullut jo standardi osassa jäsenmaita. Hallitusten tukemat oligarkit ostavat kokonaisia mediataloja hiljaisiksi ja poliittista johtoa lähellä olevat toimijat saavat vapaat kädet EU-tukien kanavointiin omien etujensa mukaisesti.

Riippumattoman tuomiolaitoksen tai lehdistönvapauden ei tulisi olla vain harvojen etuoikeuksia. Ne ovat fundamentteja vapaille ja toimiville demokratioille. Jokainen EU-maa on unioniin liittyessään allekirjoittanut nämä arvot ja sitoutunut niitä edistäessään kunnioittamaan oikeusvaltioperiaatetta.

Euroopan parlamentti on ajanut oikeusvaltioperiaatteessa kunnianhimoista ja tiukkaa linjaa, jonka mukaan oikeusvaltioperiaatetta murentavaa jäsenmaata kohtaan voitaisiin aloittaa EU-maksut jäädyttävä tai kokonaan lopettava prosessi.

Eurot ovat tehokkain ohjauskeino. Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on ennakkoehto ja luottamuksen tae sille, että jäsenvaltiot suojaavat EU:n varainkäyttöä riittävästi. Mikäli tuomioistuinlaitoksen riippumattomuutta vaarannetaan, ei taetta varojen oikeanlaisesta käytöstä enää ole.

Euroopan kansalaiset ja veronmaksajat ansaitsevat aidosti toimivan, suoraan EU-varojen käyttöön vaikuttavan oikeusvaltiomekanismin. Puheenjohtajamaa Saksa antoi oman esityksensä mekanismista lokakuun alussa. Valitettavasti Saksan ja neuvoston vesitetty versio on hyvin kaukana parlamentin ja komission näkökulmista, eikä sitä voida sellaisenaan hyväksyä.

Olen parlamentin oikeusvaltioperiaatteesta vastaavana pääneuvottelijana korostanut sitä, että oikeusvaltioperiaatteen tulee myös toimia käytännössä, ei vain paperilla. Tämä on linja, jonka tulen pitämään nyt aloitetuissa neuvoston, parlamentin ja komission kolmikantaneuvotteluissa.

Neuvoston esitys liukuu pois oikeusvaltiolähtökohdasta kohti budjettivarojen sääntöjen mukaista jakamista, korruptiota ja siten yleisempää budjettiehdollisuutta. Oikeusvaltioperiaatteen toteutumisessa havaitut puutteet jäsenmaassa, kuten tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus, eivät enää riittäisi mekanismin käynnistämiseen.

EU:lla on käytössään jo useita varojen oikean käytön tarkkailuun keskittyviä mekanismeja. Siksi emme tarvitse uutta petostentorjuntajärjestelmää, vaan selkeästi oikeusvaltioon keskittyvän välineen.

Neuvoston esityksessä rakennetut hätäjarrut antavat jäsenmaille mahdollisuuden viivästyttää asian käsittelyä kokouksissa ja estää prosessin käynnistämisen varojen jäädyttämiseksi. Tämä palvelee vain niitä, jotka eivät halua nähdä mitään toimenpiteitä otettavan käyttöön.

Esitys ei sopinut myöskään Suomelle, joka on neuvostossa edistänyt määrätietoisesti aitoa oikeusvaltioperiaatteen budjettikytkentää. Saksan esitystä vastustivat pohjoismaiden ja Benelux-maiden lisäksi Unkari ja Puola. Toisille esitys oli liian vähän, toisille liikaa.

Kello käy, ja nyt on viimeinen hetki toimia. Takaporteilla ja muilla vippaskonsteilla höystetty Saksan kompromissiesitys ei riitä takaamaan aidosti vaikuttavia sanktioita oikeusvaltiorikkureille.

Kuluva syksy on kriittinen hetki EU:n uskottavuuden kannalta. Talouselvytyksen ohella päätetään oikeusvaltiokehityksen tulevaisuudesta. Minkälainen arvoyhteisö on unioni, joka ei pysty varjelemaan omia arvojaan? Onnistuneet neuvottelut ja toimivan mekanismin hyväksyntä välittäisivät tärkeää viestiä läntisten demokratian arvojen puolustamisesta kriisiaikoinakin.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).

Minkälainen arvoyhteisö on unioni, joka ei pysty varjelemaan omia arvojaan?

Lue lisää

EU-sovusta lihava riita

Ruoka on olennainen osa huoltovarmuutta

Kohtuus kaikessa

Maailmankaupan suuri vääntö