Kolumni

Jälkipuintia

Kuntavaalien tuloksissa on numeroiden valossa niukasti selitettävää mutta paljon tulkittavaa, jos kikkailee vertailukohdilla.

Reiluinta on vertailla kesäkuun kuntavaalien tuloksia edellisiin kuntavaaleihin ja jossain määrin mielipidetutkimuksiin.

Oikeisto – kokoomus ja perussuomalaiset – eteni, vasemmistopuolueet ja vihreät saivat takkiin, ja keskusta hävisi.

Kokoomuksen ykkössija – ainoana yli 20 prosentin – oli selvä: 3,7 prosenttiyksikön ero demareihin. Puolueen äänimäärähän vähän putosi edelliskuntavaaleihin verrattuna mutta suhteellinen osuus nousi 0,7 prosenttiyksikköä.

Kokoomus kipusi gallupeiden valossa voittoon sittenkin lyhyessä ajassa, parissa kuukaudessa. Ehdokasasettelu etenkin suurissa kaupungeissa enteili menestystä.

Puolueen kampanja keskittyi kahteen pääteemaan, talouteen ja soteen. Se oli aktiiviseen äänestämiseen houkutteleva viesti kokoomuksen potentiaalisille kannattajille. Voi olla, että perussuomalaisiin kallellaan olleet tyytymättömät säikähtivät puolueen ehdokkaiden edesottamuksia ja käännähtivät kokoomukseen.

Ei kuitenkaan saa unohtaa, että perussuomalaiset menestyi suhteessa parhaiten. Puolue kasvatti kannatustaan 5,6 prosenttiyksikköä viime kuntavaaleista.

Persut voitti tasaisesti koko maassa, kaupungeissa ja maaseudulla. Jussi Halla-ahon väistyminen ja uuden puheenjohtajan (Riikka Purran?) valinta antavat mahdollisuuksia uudelle noususykäykselle.

Punavihreä rintama koki yhteensä 4,5 prosenttiyksikön takaiskun. Pääministeripuolueen tappio (1,7 prosenttiyksikköä) oli odotettavissa vajaaksi jääneen ehdokasasettelun ja koronan väistymisen seurauksena. Demarit vaikuttivat vaisuilta kampanjoinnissaan. SDP:n tilanne on ongelmallisuudessaan samantapainen kuin keskustalla.

Vihreät menetti 1,9 prosenttiyksikköä, vaikka puolueella oli enemmän ehdokkaita kuin edellisvaaleissa. Silmiinpistävää on vihreiden itsekriittinen julkinen analyysi tappion syistä. Entiset puheenjohtajat viittaavat vihreiden näkymättömyyteen talouspoliittisessa keskustelussa.

Olisiko paikallaan hakea tappion syitä myös ilmasto- ja ympäristöedesottamusten tiimoilta?

Keskusta keräsi 363 000 ääntä, 14,9 prosenttia äänistä. Tappiota tuli 2,6 prosenttiyksikköä. Kuntavaaleihin nähden katosi 87 000 ääntä ja eduskuntavaaleihin verrattuna 61 000 ääntä. Äänisaalis on 2000-luvun toiseksi huonoin; Matti Vanhasen äänimäärä 122 000 (4,1 prosenttia) vuoden 2018 presidentinvaaleissa on pohjalukema.

Keskustalaisten tappiotunnelmaa on lieventänyt, että puolueella on edelleen eniten valtuutettuja. Oloa on helpottanut sekin, että tuli voitto persuista ja ääniosuus kipusi yli eduskuntavaalitason. Maaseutu-Suomen kunnittaisissa tuloksissa on suuria heittoja, mukavia voittoja ja isoja tappioita. Useimmille niistä löytyy järkevä selitys.

Vaalitulos antaa keskustalle lyhyen aikalisän pohtia kesäviikkoina olemistaan ja tekemistään. Johtopäätös ei voine olla, että ”eihän tässä kuinkaan käynyt” tai ”mennään niin kuin tähänkin asti”.

Demarit ja keskusta tekevät viisaasti, jos vahvistavat yhteistyöakselia ja keskittyvät lähitulevina aikoina vakavasti talouden pääkysymyksiin työllisyyteen, yrittäjyyteen, veroihin ja velkaan.

Poliittinen kenttä on liikkeessä. Muutoksia tulee lyhyessä ajassa. Yksikään puolue ei voi olla varma asemastaan. Herkkäkorvaisuus, aktiivisuus ja uskollisuus arvoille palkitaan.

Kirjoittaja on ministeri.

Demarit ja keskusta tekevät viisaasti, jos vahvistavat yhteistyöakselia ja keskittyvät lähitulevina aikoina vakavasti talouden pääkysymyksiin

Lue lisää

Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen jälleen käräjäoikeudessa syytteessä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan

Kaverin puolesta kyselen

Uutissuomalainen: Vihreät on menettänyt kymmeniä jäseniä puolueen kannabispäätöksen jälkeen

Eduskunnan neljä suurinta puoluetta vastustavat kannabiksen laillistamista