Asuntojen kuntotarkastajille harkittava pätevyysvaatimuksia

Kuntotarkastus on kiinteistökaupan tärkeimpiä vaiheita. Kuva: Juha Sinisalo

Mielipide|Koti

2.3.202605:30

Pääkirjoitus

Jussi Orell

Suomen talouteen iskenyt taantuma hiljensi myös asuntokaupan. Kuluttajien heikko luottamus ja pelko työttömyydestä ovat saaneet monet lykkäämään asunnon hankintaa.

Orastavia elpymisen merkkejä on kuitenkin ollut näkyvissä. Asuntokaupan päästessä aikanaan vauhtiin lisääntyvät myös kuntotarkastuksia tekevien yritysten kiireet. Kuntotarkastusraporttia pidetään yhtenä asuntokaupan tärkeimmistä dokumenteista. Tarkastus kertoo sekä myyjälle että ostajalle siitä, millaisessa kunnossa kiinteistö on, mikä luonnollisesti vaikuttaa myyntihintaan. Kuntoraporttia vaativat myös pankit lainan ehtona.

Kiinteistöä myyvän on kuitenkin syytä muistaa, että vastuu sen kunnosta ja mahdollisesti piilevistä vioista, kuten kosteus- tai homevaurioista, on lähtökohtaisesti myyjän. Tarkastuksen tehnyt palveluntarjoaja joutuu vastuuseen vain poikkeustapauksissa (MT 20.2.). Vähäisiksi luokiteltavat puutteet kuitataan yleensä hinnanalennuksella, mutta kiperimpiä riitoja ratkotaan tuomioistuimissa. Tällaisia tapauksia arvioidaan olevan vuosittain yli tuhat.

Kuntotarkastajan vastuuta rajoittaa se, että kaikkia puutteita ei voida havaita pintatarkastuksissa, joihin tarkastukset useimmiten painottuvat. Tarkastajan merkittävää huolimattomuutta on vaikea osoittaa niin, että näyttö pitäisi oikeudessa.

Kilpailutilanne toki kirittää alan yrityksiä tekemään työnsä mahdollisimman huolellisesti. Kaupan osapuolten kannalta tilanne on kuitenkin ongelmallinen siinä mielessä, ettei kuntotarkastuksille ole lain tasolle vietyä sääntelyä. Sen vuoksi periaatteessa kuka tahansa voi perustaa alan yrityksen. Pätevyysvaatimusten säätämistä suunniteltiin viime hallituskaudella, mutta hanke jäi muiden hankkeiden jalkoihin. Tämä oli sinänsä ymmärrettävää koronapandemian ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen vuoksi.

Tarve pätevyysvaatimusten tarkemmalle määrittelylle ei ole poistunut, vaikka monilla toimijoilla on pätevyysrekisteriin kirjattua alan koulutusta. Alan toimintaa määrittelevät myös Rakennustietosäätiön ohjeet. Niiden mukaan tehdyissä selvityksissä on kyse kuntokartoitusta perusteellisemmasta kuntotarkastuksesta. Kaupan osapuolten kannattaa palvelua tilatessaan pyrkiä varmistamaan tutkimuksen laajuus ja tarkastajan osaaminen. Mikäli on syytä epäillä esimerkiksi kosteusongelmia, tarkastusta voidaan laajentaa kuntotutkimukseksi, joka voi edellyttää pintojen avaamista mittauksia varten. Tämä todennäköisesti lisää kustannuksia.

Kiinteistökaupat ovat monille suomalaisille näiden elämän merkittävimpiä kauppoja sekä rahallisesti että tunnetasolla. On sekä myyjän että ostajan etu, että kauppatavaran laatu on mahdollisimman hyvin tiedossa.

Kuntotarkastuksia tekevät toimijat ovat avainasemassa oikean tiedon jakamisessa. Sen vuoksi olisi tärkeää varmistaa, että alalla olisivat voimassa yhdenmukaiset laatustandardit ja velvoitteet. Käynnissä olevalla hallituskaudella aika käy vähiin, mutta kevään 2027 vaalien pohjalta muodostettavan hallituksen ohjelmaan tämänhetkisen tilannekuvan ja tarvittavien toimenpiteiden selvittäminen sopisi hyvin.

Olisi myös alan toimijoiden etu, ettei palvelutasossa olisi merkittäviä eroa. Juridisen vastuun laajentaminen kuntotarkastajiin voisi johtaa palveluntarjoajien katoon, mutta lakiin kirjatut pätevyysvaatimukset yhdistettynä valvontaan olisi kaikkien osapuolten etu. Silloin lähes täyden virhevastuun sälyttäminen myyjälle olisi helpommin nieltävissä myös silloin, kun vika on jäänyt todentamatta maksullisessa tarkastuksessa.