Kolumni

Kestävän rahoituksen kestämätön lopputulos

EU:n kestävän rahoituksen uudistus eli slangikielellä taksonomia on aiheuttanut harmaita hiuksia erityisesti metsänomistajille, metsäteollisuudelle sekä energiasektorille.

Kestävän rahoituksen uudistuksella pyritään auttamaan finanssialaa erottamaan ilmaston ja ympäristön kannalta kestävät investointikohteet ei kestävistä. Selkeimmillään tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hiilivoimalainvestointia ei voisi brändätä kestävänä investointina.

Selkeys on kuitenkin valitettavasti uudistuksesta kaukana. Hyvä tarkoitus on vesitetty järjettömällä määrällä erittäin yksityiskohtaista vihersääntelyä, jolta ei välty pian kukaan tai mikään teollisuudenala.

Uudistus on myös ongelmallinen demokratian kannalta: varsinainen laki hyväksyttiin jo lähes vuosi sitten, mutta komissio tuo nyt yksityiskohtaiset säädökset lain päälle niin sanottuina delegoituina säädöksinä. Jäsenmaat ja parlamentti voivat hylätä tai hyväksyä esityksen, mutta eivät enää esittää muutoksia.

Nyt päätettävä taksonomian ensimmäinen, ilmastonmuutoksen torjuntaan keskittyvä delegoitu säädös on tuhatsivuinen katekismus sääntelyuskovaisille. Tätä yritykset pääsevät sitten tankkaamaan kuin seitsemän veljestä lukkarin opissa.

Erittäin yksityiskohtaiset vaikutukset ja vaatimukset ulottuvat kauas alkuperäisistä tavoitteista muun muassa metsänomistajiin. Samaan aikaan komissio ei ota huomioon nykyisen kestävän ja aktiivisen metsätalouden ilmastohyötyjä.

Yli 13 hehtaarin metsätiloille pyritään esimerkiksi asettamaan tarkastelu- ja raportointivelvollisuus tilojen ilmastovaikutuksista 30 vuoden aikajänteelle. Tätä varten metsänomistajan olisi myös konsultoitava sidosryhmiä.

Käytännössä pienemmätkin metsätilat kuitenkin joutuvat tähän sopeutumaan. Suurien puunhankkijoiden on rahoitusta saadakseen noudatettava taksonomian vaatimuksia. Tämä taas valuu alaspäin puunhankinnan kautta kaikkialle metsätalouteen.

Horisontissa siintää jatkoa. Luokittelujärjestelmästä ollaan luomassa jo uutta delegoitua säädöstä, joka koskisi biodiversiteettiä ja ympäristöä. Tässä vaatimukset metsätiloille moninkertaistuvat.

Pohjaesityksen mukaan kestävän rahoituksen leiman saadakseen maksimissaan 80 prosenttia metsätilasta saisi olla talouskäytössä, tiukoin ehdoin. Puustoon vaaditaan erilaista ikäjakaumaa, vähintään kolmea eri puulajia ja avohakkuiden maksimikoko asetetaan 1-3 hehtaariin.

Komission tulisi tunnustaa tosiasiat. Metsätilojen koko, sijainti, omistusrakenne ja olosuhteet vaihtelevat laajasti. Metsät ovat myös merkittävissä määrin yksityistä omaisuutta. Omistajien tavoitteet ja toimintatavat ovat heidän päätäntävallassaan lakia noudattaen.

Luonnon biodiversiteetti vaatii erilaisiin olosuhteisiin monipuolisia ja eri ikäisiä metsiä. Boreaalinen metsä on luonnostaan puulajistoltaan varsin yksipuolista, eikä sitä voida sääntelyllä muuksi muuttaa.

Byrokraattisen ylhäältä alaspäin tapahtuvan raportointivelvoitteen ja sääntelyn keinoin ei tule eikä voida pakottaa suomalaista metsää johonkin sellaiseen, mihin se ei luonnollisesti taivu. Emme elä suunnittelutaloudessa, vaan markkinataloudessa. Pakkokeinojen sijaan peräänkuulutan laadukasta ja monipuolista metsänhoitoa. Se takaa elinvoimaisen ja terveen puuston Suomen metsissä.

Tähän kiteytyy taksonomian perimmäinen ongelma. Se pyrkii listaamaan teollisuudelle niille sallitut keinot ja toimenpiteet lopputuloksen ja tavoitteen kustannuksella. Tämä ei toteuta teknologianeutraliteetin periaatetta, sillä näin taksonomia valitsee käytännössä voittavat teknologiat.

Siksi pidän tulevaa sääntelyä riskialttiina koko Euroopan teollisuudelle, innovaatioille ja kilpailukyvylle. Hallituksen on herättävä tilanteeseen ja esitettävä Ruotsin mukana asetuksen kaatamista EU:n neuvostossa.

Kirjoittaja on kokoomuksen europarlamentaarikko.

Metsät ovat myös merkittävissä määrin yksityistä omaisuutta.

Lue lisää

Hyvinvointia vai byrokratiaa rakentamassa?

Hitauden hinta

Vakaus ja muutos

Hätätila Helsingissä