Hei kirkko, kannattaisiko joulua vähän puolustaa?
Kun joulusta on vähitellen riisuttu kristilliset merkitykset, on perusteltua kysyä, mitä jää jäljelle. Miten tässä näin kävi? Kirkko voisi hyvin puolustaa juhlaansa. Tänä omituisena aikana sillä voisi olla nyt enemmän sanottavaa kuin aikoihin.
Maailman myllerrys avaa kirkolle mahdollisuuden puhutella ihmisiä uudella tavalla. Kuva: Jaana Kankaanpää19.12.202506:00
Suomi valmistautuu jo joulun viettoon, mutta yhä harvempi kansalainen enää oikeasti ymmärtää juhlapyhien alkuperän.
Kyllä.
Se on ihan kristillinen juhla, jota on vietetty laajasti maailmalla jo kahden tuhannen vuoden ajan. Suomessakin joulun merkitys on tunnettu jo noin 800 vuoden ajan.
Syystä tai toisesta tämän asian ääneen sanominen on nykyään Suomessa vaikeaa.
Päiväkotien ja koulujen joulujuhlat ovat muuttuneet opetushallituksen ohjeistuksen pelossa piparintuoksuisiksi kausitapahtumiksi. Kuusijuhlakin saattaa tuntua moderneimmista ajattelijoista aivan liian perinteiseltä.
Kristinuskon keskeisen henkilön, Jeesuksen, syntymäjuhlasta on ryhdytty vaikenemaan visusti. Tämä on sääli, aivan riippumatta siitä, uskovatko kansalaiset vai eivät.
Edelleen 3,5 miljoonaa suomalaista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Pienempiin kristillisiin uskontokuntiin kuuluu Suomessa runsaat satatuhatta jäsentä.
Jäsenmäärän vähenemisestä huolimatta kirkkoon kuuluu myös tulevaisuudessa valtava määrä suomalaisia. Kristinusko ei välttämättä menetä merkitystään kaikille niillekään, jotka eivät kirkkoon kuulu.
Miksi tämän joukon kokemusta kristikunnan yhdestä tärkeimmästä juhlasta ei kunnioiteta? Puhumattakaan siitä, että se jätetään syrjään ja huomiotta.
Uskomisen oikeus on aivan samalla tavalla tärkeä kuin oikeus olla uskomatta.
Jos perusteena käytetään maahanmuuton lisääntymistä, on aivan käsittämätöntä, että Suomen valtauskonnon perinnettä, oppia ja merkitystä ei uskalleta tuoda heillekin esille.
Kristinuskon merkitys sekä Suomen että koko eurooppalaisen kulttuurin ja yhteiskunnallisen elämän pohjana ei voi vähätellä. Sen arvopohja näkyy ja kuuluu niillekin, jotka eivät ole kristittyjä.
Tässä ei ole mitään hävettävää eikä peiteltävää. Tämä perinne on osa suomalaisuutta ja eurooppalaisuutta. Se on myös osa amerikkalaisuutta, afrikkalaisuutta ja osin aasialaisuuttakin.
Uskontojen vuoropuhelu ja keskinäisen kunnioituksen lisääminen on edelleen tärkeää. Niin meillä kuin muuallakin maailmassa.
Pitäisikö joulu pelastaa? Olisiko meidän palautettava juhlaan se pyhyys, joka tekee siitä suuren.
Katseet kohdistuvat evankelisluterilaiseen kirkkoon sekä muihin kristillisiin yhteisöihin, joiden pitäisi nyt vähän uskaltaa omaa juhlaansa puolustaa.
Kirkolla voisi olla sanottavaa ajassa, jossa epäoikeudenmukaisuus, vahvemman oikeus ja kansainvälinen häikäilemättömyys korostuvat.
Lähimmäisen rakkaudelle olisi enemmän tarvetta kuin aikoihin. Riippumatta siitä, ovatko ihmiset kristittyjä vai eivät.
Kirkoilla voisi olla juuri tänä jouluna suuri yhteiskunnallinen tehtävä. Ne voisivat asettua oikeudenmukaisen rauhan taakse.
Ne voisivat puolustaa sorrettuja ja syrjäytettyjä vielä vahvemmin kuin arkena.
Joulu on etsikkoaika tehdä tämä. Juhlaa ei voi jättää väheksyttäväksi tai markkinoiden vietäväksi.
Se on siihen aivan liian arvokas. Sekä kristityille että kaikille muille.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
