Se, mitä Touko Aalto jätti sanomatta maataloudesta, voi kertoa vihreiden hallituspolitiikasta

Jos uusia, konkreettisia avauksia vihreiltä odotettiin, niin lauantaina alkaneessa puoluekokouksessa niitä saatiin.

Puheenjohtaja Touko Aalto liputti puheessaan perhevapaiden uudistuksen, perustulon, soidensuojelun, koulutuksen ja luonnonsuojelun lisärahoituksen, lentoveron, raideliikenteen sekä valtion metsien avohakkuukiellon puolesta.

Koulutuksen, ympäristön ja sosiaaliturvan ympärille kiertynyt uudistuskimara alkoi hengästyttää. Etenkin, kun hankkeiden hintalappuja tai rahoitusratkaisuja ei puheessa kuultu.

Sekä Aallon että eduskuntaryhmän puheenjohtajan Krista Mikkosen puheenvuoroissa hallituksen luontopolitiikkaa, nykyistä biotaloutta ja keskustapuolueen "realistista vihreyttä" lyötiin kuin vierasta sikaa, jos tällaista vertauskuvaa vihreiden toiminnasta kehtaa käyttää.

Huomionarvoisempaa on kuitenkin se, mitä puheissa ei mainittu. Aalto ei nimittäin lausunut sanaakaan ruuantuotannosta ja maataloudesta, vaikka molemmat ovat merkittäviä luonto- ja ympäristöpolitiikan alueita.

Aalto selitti puheen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa, että hän ei halunnut ottaa voimakasta linjaa asioihin "etukäteen". Puolueen poliittinen tavoiteohjelma kun käsitellään loppuun vasta huomenna, ja syksyllä on tulossa lisäpaperia maataloustuista. Poliittisen tavoiteohjelman keskeneräisyys ei kuitenkaan estänyt Aaltoa tekemästä edellä kuvattuja, valtavia tavoitelinjauksia – etukäteen.

Todennäköinen selitys vaitonaisuudelle on se, että maatalouteen liittyvät asiat jakavat vihreiden kenttää enemmän kuin monet muut aiheet. Yhteinen linja on vaikeampi muodostaa. Siitä viestii puolueen huominen äänestys siitä, pitäisikö sen tavoitella kansallisten maataloustukien leikkaamista vai ainoastaan "uudistamista".

Metsäpolitiikasta ja biotalouden haukkumisesta ei juuri äänestetä, niistä vihreiden on helpompi löytää yhteinen sävel.

Miksi puoluejohdon rivienvälejä tai suorastaan puheen ulkopuolisia osia kannattaa syynätä? Siksi, että ne voivat hyvinkin kertoa vihreiden tulevasta hallituspolitiikasta, jos puolue päätyy valtioneuvostoon ensi vaalien jälkeen.

Silloin vihreiden on asetettava tavoitteensa tärkeysjärjestykseen, sillä kaikkea ei monen puolueen hallitusohjelmaan saa. Tärkeysjärjestyksessä huipulle päätynee muita asioita kuin maatalouden tukileikkaus tai -uudistus. Miksi ajaa asiaa, josta kannattajakunta on jakautunut, eikä sille löydy merkittävää tukea muistakaan puolueista?

Sen sijaan metsäpolitiikassa ja biotaloudessa kyyti voi vihreiden hallituksessa olla kylmempää. Ainakin puheiden perusteella.