Lukijalta: Suomi tarvitsee uuden yhteiskuntamallin, myös maaseudun elävöittämiseksi
On aika käynnistää laaja keskustelu siitä, miten Suomi säilyttää elinvoimaisen maaseudun, kestävän talouden ja toimivan hyvinvointiyhteiskunnan, kirjoittaa Raimo Inkiläinen.
Tarvitsemme uuden yhteiskuntamallin ja -sopimuksen, jonka ytimessä on moderni kehitysaluepolitiikka: noin kymmenen maakuntakaupungin ympäristökunnille tarjotaan veroetuja, yrityskannustimia ja joustavia ratkaisuja työn tekemiseen, kirjoittaja toteaa. Kuva: Jaana KankaanpääSuomen talous on polkenut paikallaan jo 17 vuotta. Samaan aikaan väestö ikääntyy ja työikäisten määrä vähenee. Suuretkaan leikkaukset tai veronkorotukset eivät ratkaise perusongelmaa.
Työmarkkinoilla työttömiä on EU-maiden ennätysmäärä, mutta erityisesti hoivaa, palveluja ja käytännön ammatteja vaivaa työvoimapula. Vaikka julkisella sektorilla on kantokykyyn verrattuna ehkä 100 000 työntekijää liikaa, resurssit eivät kohdistu sinne, missä niitä eniten tarvitaan.
Erityisen vakava ongelma on alueellinen epätasapaino. Maaseudulla asuntojen arvot ovat romahtaneet. Kallis infrastruktuuri on jäänyt vajaakäyttöön, kun vähäisetkin työpaikat ja investoinnit keskittyvät kasvukeskuksiin. Tämä on kansantaloudellisesti järjetöntä ja maksaa varovaisestikin arvioiden useita miljardeja.
Jos osallakin siitä tuettaisiin uusien työpaikkojen synnyttämistä täyttämään tyhjät ja hyväkuntoiset puoli-ilmaiset asunnot?
Tarvitsemme uuden yhteiskuntamallin ja -sopimuksen, jonka ytimessä on moderni kehitysaluepolitiikka: noin kymmenen maakuntakaupungin ympäristökunnille tarjotaan veroetuja, yrityskannustimia ja joustavia ratkaisuja työn tekemiseen. Etätyön ja digitalisaation potentiaalia asiantuntijatyössä ei ole riittävästi hyödynnetty.
Tekoäly kasvattanee myös akateemista työttömyyttä. Yhteiskunta ei pyöri ilman rakentajia, hoitajia ja asentajia, joiden arvostusta ja koulutusta vahvistettava samoin kuin koulutettavien yleistä muutosvalmiutta.
Tekoäly ei korvaa myöskään maatalouden harjoittajia. Yhä epävarmemmaksi käyneessä maailmassa elintarvikeomavaraisuutta on ehdottomasti parannettava.
Myös maahanmuuttopolitiikasta on lopultakin käytävä rehellistä keskustelua. Tarvitsemme lisää korkeasti koulutettuja työmarkkinoille ja nopeasti yhteiskuntaan integroituvia tulijoita, ei työttömyysjonojen jatkoa.
Sosiaaliturvaa on uudistettava niin, että työnteko on aina kannattavaa.
Sosiaaliturvaa on uudistettava niin, että työnteko ja yhteiskunnallinen osallistuminen ovat aina kannattavia. Vastikkeellinen sosiaalituki ja yhteiskuntapalvelu ovat realistisia vaihtoehtoja velkaantuneessa valtiossa. Kolmannella sektorilla on myös suuri rooli edessään, esimerkiksi koululaisten iltapäiväkerhotoiminnassa.
Yhteiskuntatutkija Jari Ehrnrooth on jo vuosia sitten peräänkuuluttanut uutta yhteiskuntamallia, jossa valtiolla olisi pienempi rooli. Sitra on juuri julkaissut tutkimuksen, jossa perustellaan nykyisen yhteiskuntamallin uudistamista.
On aika käynnistää laaja keskustelu siitä, miten Suomi säilyttää elinvoimaisen maaseudun, kestävän talouden ja toimivan hyvinvointiyhteiskunnan, version 2.0.
Sitten siihen tarvitaan vain tekoja.
Raimo Inkiläinen
KTT, eläkeläinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
