Pääkirjoitus

Maatalouden alasajo etenee isolla rytinällä

Suomalaisessa maataloudessa eletään parhaillaan rajua murrosta. Kannattavuuden mureneminen maatiloilla on niin nopea, etteivät poliitikot ja media tavallisista kansalaisista puhumattakaan ymmärrä, mitä on tapahtumassa.

Sähkön, polttonesteiden, rakennustarvikkeiden ja koneiden hinnat ovat kuluneen vuoden aikana nousseet nopeasti. Samaan aikaan, kun tuotantopanosten hinnat ovat kohonneet kymmeniä prosentteja, erityisesti kotieläintilojen tuotteistaan saama hinta on kääntynyt laskuun.

Tuottajien sysimustaa tunnelmaa korostaa vielä menneen satokauden umpiheikko tulos. Harvoja hyväonnisia ja varastointiin kykeneviä viljatiloja lukuun ottamatta kannattavuusongelmat ovat levinneet ostorehusta riippuvaisista sikatiloista myös muille tuotantoaloille.

Viimeisin kustannuspommi tuli Yaralta. Kahdessa viikossa lannoitteiden hintoja on nostettu kolmesti. Ne ovat runsaassa vuodessa kallistuneet 40 prosenttia ja vuodesta 2020 peräti 2,5 -kertaisiksi.

Kuten Maaseudun Tulevaisuudesta on viime viikkoina voinut lukea, tuottajien kiukku on alkanut jo muuttua katkeruudeksi. Reaktio on ymmärrettävä. Niin nopeasti viime vuosien hienoisesti parantuneet odotukset ovat haihtuneet ilmaan.

Näin ei tarvitsisi olla. Tilanne ei ole kenenkään etu.

Vaikka kuluttajat toivovat edullista ruokaa, hinta-argumentin käyttö elintarvikekaupan kielenkäytössä on vähentynyt. Pääsyy on S-ryhmän luopuminen monia tuottajia loukanneesta halpuuttamisesta. Siitä huolimatta katseet kannattaa kohdistaa kuluttajiin ja kauppaan.

Jos tilojen lopettamisvauhti kiihtyy vyöryksi, suomalaisen maatalouden luonne muuttuu huomattavan nopeasti. Jäljelle jäävien tilojen määrä on nykyistä vähäisempi ja koko suurempi.

Tämä kuva ei vastaa monen suomalaisen kuluttajan mielikuvaa perhetilojen tuotteista. Se ei vastaa myöskään harjoitetun maatalouspolitiikan ydintä, jossa kohtuullisen kokoisilta tiloilta voitaisiin saada hajautetusti eettistä ja turvallista ruokaa.

Isot tilakoot ovat varmasti kaupan ja teollisuuden toiveiden mukaisia, mutta riskit eläintaudeista ja muista odottamattomista vahingoista työnnetään helposti taas tuottajien kannettaviksi.

Jos tuottajien itse hallitsema elintarviketeollisuus ei ryhdistäydy puolustamaan kohtuullista maataloustuloa, kukaan ei takaa, etteivätkö jäljellejääneet tilat olisi samanlaisessa kurimuksessa taas muutaman vuoden kuluttua.

Sen jälkeen moni havahtuu kotimaisuuden, antibioottivapauden, huoltovarmuuden, elintarviketurvallisuuden ja ekologisuuden heikentymiseen. On täysin mahdollista, että osa maataloustuotannosta on tuolloin jo siirtynyt muiden kuin tuottajien omistukseen. Ulkomaalaisomistuskin on täysin relevantti tulevaisuudenkuva.

Silloin kysytään, missä olit, kun päätökset oman tuotantomme alasajosta tehtiin.

Jos kehityksen suuntaa halutaan muuttaa, hetki on nyt. Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän kriisikokous pohtii tänään perjantaina laajalla rintamalla, mitä suomalaisen ruokaketjun osalta voitaisiin vielä tehdä.

Muun muassa K-ryhmän pääjohtaja Mikko Helander ja S-ryhmän kollega Hannu Krook voivat miettiä, onko nykyisen maatalouden alasajo sittenkään isojen kauppajättien ja niiden vastuullisten asiakkaidenkaan etu.

Myös Atrian toimitusjohtajan Juha Gröhnin, HK Scan-pomon Tero Hemmilän ja tuottajista koostuvan hallinnon olisi syytä miettiä, miten tähän on tultu ja mistä elintarviketeollisuus löytäisi kadottamansa vastavoiman. Myös maataloustuottajain etujärjestö MTK sekä maa- ja metsätalousministeriö joutuvat koville pohtiessaan keinoja tilanteen oikaisemiseksi.

Vastauksia odottaa ahdingossa olevien tuottajien lisäksi merkittävä joukko kotimaista ruokaa arvostavia kuluttajia.

Missä olit, kun päätökset oman tuotantomme alasajosta tehtiin.

Lue lisää

Yhteistyö on maaseutunuorten juttu: "Voitaisiin unohtaa alueiden ja tuotantosuuntien rajat”

MTK:n Mäki-Hakola uskoo, että taksonomian ympäristökriteerejä ei ole lähiaikoina luvassa – "Koitetaan saada sinne metsäosaamista mukaan"

EU ryöstöretkellä Suomen metsissä

Metsänomistajille erävoitto EU:sta – taksonomian hurjina pidetyt ympäristökriteerit ovat ottamassa aikalisän, komissio etsii lisää metsäosaamista paketin valmisteluun