Viikon vieras: Kolarin jälkeen kohti uutta alkua - Ravinetti - MT Ravinetti
Uutiset

Viikon vieras: Kolarin jälkeen kohti uutta alkua

Viime marraskuussa rajussa kolarissa osallisena olleen Juha-Pekka Ahosen toipuminen etenee. Maanantaina mies oli jo harjoitusraveissa ohjastustehtävissä.
Anu Leppänen
Amatöörien neljän vuoden takainen Suomen mestari Juha-Pekka Ahonen kävi ottamassa ohjastuntumaa maanantaina Killerin harjoitusraveissa.

”Voidaanko soitella myöhemmin? Olen tässä just koiran kanssa lenkillä”, vastaa hengästyneen kuuloinen Juha-Pekka Ahonen haastattelupyyntöön.

 

Ahonen joutui viime marraskuussa pahaan kolariin Porin raveissa. Ahosen ajokin Jyllätyksen edellä juossut Eikfaksen seilasi hallitsemattomasti sisäkentän puolelle ja yllättäen takaisin radalle. Pian Eikfaksen suistui tantereeseen, suoraan Jyllätyksen eteen.

 

Syntyi ankara rytäkkä, minkä seurauksena Jyllätys kaatui ja Ahonen lensi kärryiltä korkeassa kaaressa radan pintaan.

 

Ahonen nousi veressä ryskyen virranneen adrenaliinin avulla tolpilleen. Hän luuli satuttaneensa vain varpaansa, mutta pian todellinen tila selvisi. Vasen käsi oli poikki, ja luu törrötti irvokkaasti ulkona. Ahosta alkoi huimata, ja hän tuupertui maahan.

 

Seurasi mittava sairaalajakso ja vaativa leikkaus. Pakkolepo veti Ahosen kunnon alamaihin.

 

Toipuminen on nyt kuitenkin edennyt siihen pisteeseen, että pitkät lenkit koiran kanssa kuuluvat päiväohjelmaan. Kuntoutusta Ahonen tekee omatoimisesti kotona. Lisäksi kerran viikossa on fysioterapeutin kanssa tapaaminen.

 

Vakavimmin vaurioitui se vasen käsi, mutta muitakin vammoja tuli.

 

”Käsi katkesi kyynärpään kohdalta. Siihen vaadittiin iso, yli kymmenen tuntia kestänyt operaatio. Hermotukset ja muut piti liittää kuntoon”, kotiinsa lenkiltään ennättänyt Ahonen kertoo.

 

Metsurina työskennellyt Ahonen manaa, että voimat ovat kateissa.

 

”Mulla on fyysisen työni ansiosta ollut hyvä lihaskunto, mutta se on romahtanut. Välillä on heikko ja avuton olo. Että ei tässä kivitaloja siirrellä, kun ei pysty edes vääntämään pilleripurkkia auki.”

 

Ahonen kertoo kuitenkin, että tuska on hellittänyt. Kipulääkkeet hän jätti pois vappuna. Niiden syöminen toi mukanaan uuden vaivan, kun vatsa meni huonoon jamaan.

 

”Sitten joutuu vakuutusyhtiön kanssa vekslaamaan, kun heidän mukaansa mahavaivat eivät johdu kolarista, vaikka ne kyllä johtuvat.”

 

54-vuotias Ahonen sanoo, että hänen siviilivakuutuksensa ei kattanut kolarin myötä tulleita kuluja. Korvaus tulee Hippoksen pakollisesta kilpailuvakuutuksesta.

 

”Toipuminen on pitkä tie, kun ei tässä enää nuori ole. Koko ajan mennään kuitenkin parempaan suuntaan. Hirveän helppo tässä olisi olla parantumatta ja jäädä vain makaamaan, mutta luonne ei suvaitse luovuttamista.”

 

Rahallista helpotusta toi Ahosen kotiseuran Jämsän Ravi ry:n organisoima keräys, jonka tuotto oli tuhansia euroja.

 

”Aluksi tuntui, että onnistuuko tempaus, mutta hienosti saivat homman junailtua. Kun tässä työkyvyttömänä on ollut ja hevonenkin on ruokittavana, niin rahasta oli apua. Kiitos kaikille osallistuneille.”

 

Paranemisprosessi saavutti merkkipaalun maanantaina, kun Ahonen kipusi ensimmäistä kertaa kolarin jälkeen kilpakärryille. Areenana oli Jyväskylän harjoitusravitapahtuma.

 

Ahosen mukaan ajaminen oli yllättävän kankeaa kolarissa iskun ottaneen selän vuoksi.

 

”Kyllä hommasta suoriutui, mutta selän pitää olla parempi, kun aletaan tosissaan ajaa kilpaa.”

 

Eli radoille paluu on mielessä?

 

”Tottakai. Ei nyt ihan heti, mutta jatkossa. Päivä kerrallaan otetaan ilman sen suurempia tavoitteita. Töihinkin tekisi mieli, mutta ei sinne metsäänkään mennä tässä kunnossa leikkimään. Jäisivät työpäivät aika lyhyiksi.”

 

Kotona Ahonen on tehnyt talliaskareita oman kasvattinsa Mr Reddingtonin kanssa. Kolmevuotias varsa oli Ahosen loukkaannuttua Vermossa Juhani Tapanilla treenissä. Ruuna palasi kotiinsa pari kuukautta sitten. Ahosen mukaan Mr Reddingtonin kanssa touhuaminen on mielekästä puuhaa, joskin pinnistelyä se aluksi vaati.

 

”Kun ensimmäisen kerran loukkaantumisen jälkeen valjastin ruunaa, en olisi arvannut, miten pohjalta pitää aloittaa. Hiki virtasi, kun löin Mr Reddingtonia valjaisiin. Nyt ei enää tarvitse irvistää, kun heitän hevoselle silat niskaan.”

 

Ahonen selventää, että valmentaminen on hänelle se juttu. Kun näkee suojattinsa kehittyvän ja kenties vielä menestyvän kaiken sen vaivan ja kiroamisen jälkeen, on se Ahoselle tunnetasolla erinomaisen palkitsevaa.

 

”Ei voi sanoa, että mulla olisi tässä ollut mitään roihuavaa poltetta ohjastamaan. Toki hyvällä hevosella on kiva päästää ja menestyä, mutta en mä lähde pelkästä ajamisen ilosta pyörimään toisten tielle.”

 

Ahonen vakuuttaa, ettei tunne Porin rytäkästä katkeruutta, vaikka syy toisen olikin. Ahosen mukaan kolarin jälkianalyysi oli nopeasti tehty. Tapahtuma ei ole tullut uniin eikä ole jättänyt pelkotiloja.

 

Yksi asia on kuitenkin Ahoselle kristallisoitunut onnettomuuden myötä.

 

”Se ei suoraan liity tähän mun tapaukseen, vaan yleisemmin suomalaiseen ajokulttuuriin. Haluaisin, etteivät kuskit enää tunge ja änge ahtaisiin rakoihin, niin kuin nyt näkee aivan liian monesti. Mennään niin niukoin marginaalein, ettei valjakoiden väliin mahtuisi sunnuntain Hesarikaan”, Ahonen jyrähtää ja jatkaa.

 

”Tuomaristo hyväksyy tämän romurallin. He kyttäävät vain ajotapoja, ja näistä toisten hevosten jaloille kiilaamisista saa mitättömät sanktiot, jos niitä ylipäätään huomataan.”

 

Ahonen linjaa, että Toto75-tasolla ahtaisiin rakoihin ajaminen on harvinaisempaa, mutta mitä pienempi palkinto, sitä enemmän sitä näkee ja kokee.

 

”Voisi sanoa, että joka toisessa lähdössä, missä ajan, syntyy tällainen tilanne”, ynnää vuoden 2016 amatööriohjastajien Suomen mestari 1 385 startin kokemuksellaan.

 

Suomen tuomaritoiminta ei saa muutenkaan Ahoselta korkeaa arvosanaa.

 

”Jos sääntöihin on naulattu: ”Tulojärjestyksestä ei voi valittaa”, kertoo se lähtökohdista. Asioista ei neuvotella. Tuomarointi on ollut lajin alusta lähtien isojen pirttien patruunoitten hommia. Nykyäänkin ollaan usein turhantärkeitä ja tartutaan valtaan kiinni väärällä tavalla.”

 

Sairauslomansa aikana Ahonen on seurannut uutterasti raveja televisiosta. Ranskan Talvimeetingin jälkeen hänen mielenkiintonsa kohdistui Ruotsin tapahtumiin. Suomen raveja hän seuraa lähinnä lauantaisin.

 

”Suomessa on tosi hienoja hevosia huipulla, mutta peliasiat ovat surkealla mallilla. Koronan jälkeen pelaajat tuntuvat vieroksuvan kotimaan raveja. Eikä sitä tarvitse ihmetellä, varsinkin arkiraveista on imu pois.”

 

Toto on Ahoselle tuttu ajanviete. Lähes jokaiselle päivälle tarjontaan tulleiden studiolähetysten osalta Ahosella on selvä mielipide.

 

”Ne syövät kertoimia. Suomen vaihdot ovat niin pieniä, että kun studiosta paukutetaan viime hetken vinkit, niin kertoimet keikahtavat päälaelleen. Johonkin Ruotsin lauantairaveihin voi vihjeitä hehkuttaa, siellä poolit kestävät sen. Mutta Suomen studioissa pitäisi keskittyä enemmän urheilupuoleen ja -puheeseen.”

 

Jotta toto pystyisi kilpailluilla pelimarkkinoilla kasvattamaan asemaansa, tai edes säilyttämään sen, pitää lähdön tapahtumien olla Ahosen mukaan tarkastelun kestäviä.

 

”Ennen näki enemmän sitä, että annettiin veljelle tai kaverille lähdön aikana etua. Onneksi tämä on käynyt harvinaisemmaksi. Kyllä siinä pelaajat ja harrastajat kyllästyvät, kun toistuvasti tapahtuu jotain tämänkaltaista puljaamista. Urheilun pitää olla läpinäkyvää.”

 

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Viikon vieras: ”Mä haluan kerätä itseäni viisaammilta vielä oppia”

Viikon vieras: Kun isoveli pyykkikoneen suomenhevoseen vaihtoi

Viikon vieras: "Kiusoittelin luokkamme tyttöjä heidän hevosinnostuksestaan, mutta kohta olin itse joka päivä tallilla"

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video