Uutiset

Viikon vieras: ”Mää olen aina ollut eläinrakas, joten sillai tää oli lopulta luonnollinen valinta”

Eipä arvannut Viljami Härmälä varttuessaan, että hänen polkunsa toisi hänet mutkien kautta takaisin kotitilalleen Nousiaisiin. Nuorimies on valmiina tarttumaan Hoss-hevosia kasvattavan Sukkisten tilan ruoriin.
Viljami Härmälä toivottaa tervetulleeksi maailmaan Love Youn ja Yalumba Hossin jälkeläisen Jolene Hossin. Sukkisten tilalla on viisi siitostammaa ja lisäksi eläkkeelle siirtynyt 22-vuotias periyttäjäkuningatar Celebration Ride.

Hevossukuun syntyneet kertovat usein, miten kohtalo oli heidän kohdallaan tähtiin kirjoitettu. Miten he tiesivät jo varhaisina vuosinaan, että hevoset tulisivat kulkemaan heidän rinnallaan heidän taipaleensa jokaisella askeleella.

 

Tämä tarina ei ole sellainen. Hoss-hevosia kasvattavalla Sukkisten tilalla vetovastuuta hiljalleen itselleen ottava Viljami Härmälä, 33, löysi tiensä hevosten pariin vasta reilut kymmenen vuotta sitten.

 

”Pikkupoikana mää olin täällä kotitilalla enemmän tiellä kuin avuksi”, hän naurahtaa.

 

Nousiaisissa sijaitsevan Sukkisten tilan historia ulottuu 1400-luvulle saakka. Vuodelta 1498 löytyy kirjoista merkintä, että Sukkisten silloinen omistaja, rälssimies Juhana Haakoninpoika, antoi tiluksistaan osan Naantalin luostarille, jotta hänen tyttärensä pääsisivät nunnakouluun opiskelemaan. Tytärten säädyllisyyttä tarina ei kerro, mutta sitä sietänee lahjusten antamisen tarpeellisuuden vuoksi epäillä.

 

Hevoskasvatuksen Sukkisissa aloittivat Viljamin isovanhemmat, Topi ja Sisko Härmälä. Heidän hevosensa tulivat tunnetuiksi Top-etuliitteestään. Parhaat kasvatit olivat menestystammat Top Melody ja Top Patricia.

 

Kasvatustyötä ovat jatkaneet Viljamin vanhemmat, Hannu ja Hanna Härmälä. Heidän hevostensa nimen perässä on Hoss-takaliite kulttimainetta nauttivassa televisiosarjassa Bonanzassa seikkaillutta Hoss Cartwrightia mukaillen.

 

Heinän tuottaminen on Sukkisten pääelinkeino. Se kuuluu kolmen tilan Big Pack -heinäntuotantoyhtymään. Ravihevosten kasvattaminen on sivubisnes.

 

Viljami Härmälä tulee olemaan sukunsa seitsemäs isäntä kartanon mailla. Vielä ei sukupolvenvaihdoksen aika ole käsillä, mutta kohta kuitenkin.

 

”En nuorempana uhrannut ajatustakaan sille, että alkaisin pyörittää tilaa. Viime vuosina tilanne kuitenkin on muuttunut”, Viljami Härmälä kertoo ja jatkaa:

 

”Mää muutin takaisin tänne Sukkisiin runsaat kolme vuotta sitten. Muodostimme vanhempieni kanssa maatalousyhtymän. Nyt on ollut puhetta, että isä jäisi pian eläkkeelle. Äidillä on uravuosia vielä jäljellä. Tämä on heidän elämäntyönsä. Mää luulen, etteivät vanhempani tästä kerrostaloon muuta, vaan jäävät mielellään tähän auttamaan.”

 

Härmälä kertoo, että heidän perheyrityksensä työilmapiiri on mutkaton ja hyvähenkinen.

 

”Sen täytyykin olla sitä. Jokainen perheyrityksessä toiminut tietää sen, että jos asia ei ole näin, hommasta ei tule mitään. Siinä ovat sitten sukulaissiteetkin vaarassa.”

 

Kun päätöksiä tehdään, kuka sanoo Sukkisissa sen viimeisen sanan?

 

”Jaa, en mää tiedä, jokainen kai vuorollaan. Mää olen niin rauhallinen luonne, että jos tunnelma kiristyy, niin mää painelen nurkan taakse puhaltelemaan ja palaan sitten tilanteen asetuttua takaisin.”

 

Viljami Härmälä haaveili nuoruudessaan jalkapalloammattilaisen urasta. Hän pelasi TPS:n riveissä aina A-junioreihin saakka. Kun tuli aika astua aikuisten areenalle, reitti nousi pystyyn.

 

Härmälä kävi pelaamassa yhden harjoitusottelun TPS:n miesten joukkueessa.

 

Mixu Paatelainen oli silloin koutsina. Heti kävi selväksi, etteivät mun liukutaklaukset tehonneet siinä ringissä.”

 

Unelma jalkapalloammattilaisuudesta ei sammunut kerralla, vaan se hiipui matkan varrella.

 

”Kyllä se jo B-junioreista A:han siirryttäessä oli kiikunkaakun, että mahduin porukkaan mukaan. Silloin se alkoi valjeta, ettei tästä itselleen ammattia saa.”

 

Kun TPS:n edustusjoukkueen portit eivät avautuneet, Härmälä jäähdytteli kakkosdivisioonassa pelanneen Maskun Palloseuran riveissä. Joukkueen pudotessa sarjaporrasta alemmaksi, Härmälä löi nappulansa naulaan. Suunnitelmaa loppuelämänsä varalle hänellä ei ollut.

 

”Mää ajelin jakeluautoa puolitoista vuotta. Opiskelut eivät kiinnostaneet lainkaan. Siinä ratin takana mää kuitenkin ymmärsin, että suunnitelma täytyy kehittää.”

 

Härmälä haki ja pääsi Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan. Viikin kampuksella Härmälä oli kurssikavereitaan vanhempi.

 

”Mulla oli lukion jälkeen takana välivuosia, kun taas monet olivat tulleet sinne suoraan lukiosta. Mun pahimmat humuajat olivat jo tossa vaiheessa ohi, mutta kyllä mää sitä haalarielämääkin elin, kun en kehdannut iltariennoista sivuunkaan jäädä.”

 

Yliopisto-opinnot etenivät pätkittäin, osittain sen vuoksi, kun Härmälän kesätyöpesti Keskolla jatkui, vaikka vuodenaika vaihtui. Gradu jäi roikkumaan, mutta viimeinenkin opintoeste tuli ylitetyksi pari vuotta sitten.

 

Härmälän kiinnostus hevosia ja raveja alkoi orastaa yliopistoaikana. Käänteentekevä hetki oli Target Hossin Kriterium-voitto vuonna 2008. Seuraavaan U-ikäluokkaan mahtui monta uljasta ravuria, keihäänkärkenään Up-Date Hoss.

 

Molempien edellä mainittujen emä on Härmälöiden tähtitamma Celebration Ride. Se on Ingmanin perheen kasvatteja. Sattumaa oli se, että Anders Ingmanin Mikael-poika oli samaan aikaan Viljami Härmälän kanssa Viikin kampuksella, missä nuoret miehet ystävystyivät.

 

”Mää tulin raveihin sisään väärästä ovesta. Ajattelin, että tällaistako tää on? Poseerataan vaan voittajakehissä. Kyllä se harha haihtui äkkiä. Tulee lajiin sisään sitten mistä ovesta tahansa, niin kyllä se homman haastavuus ja jopa raadollisuus paljastuu sulle aika pian”, Härmälä pohtii.

 

Hän viihtyy Sukkisten seesteisissä maisemissa Tove-koiransa kanssa. Härmälä sanoo, ettei Helsingin oravanpyörä ollut häntä varten.

 

”Mää olen aina ollut eläinrakas, joten sillai tää oli lopulta luonnollinen valinta.”

 

Sukkisten tilalla asustelee kuusi tammaa. Näistä Celebration Ride viettää jo eläkepäiviään. Sen jälkeläisten yhteenlaskettu voittosumma on pitkälti päälle 1,2 miljoonaa euroa.

 

Jäljelle jäävän viisikon Yahuu Hoss, EL Guarantee, Celebration Hoss, Zulu Hoss ja Yalumba Hoss siitosurat ovat vasta lähtökuopissaan. Ainoastaan viimeksi mainitun varsa on nähty radalla. Yalumba Hossin esikoinen on julkkishevonen Goldiivo Hoss. Iivo Niskasen Pyeongchangin olympiakullan kunniaksi osaomistukseensa saama lahjavarsa on siirtynyt hiljattain Markku Niemiseltä Härmälän treeniin. Kyseessä on hänen ensimmäinen valmennettavansa.

 

”Eihän Goldiivo Hoss ole projektina mennyt niin kuin toivottiin. Hevosella on ollut vastoinkäymisiäkin. Iivo on edelleen omistajatallissa mukana, mutta tulevaisuus on sen suhteen vähän auki. Kun Iivolta kyselin asiasta, niin hän vastasi, että kapteeni ei jätä uppoavaa laivaa.”

 

Härmälä kertoo käyneensä Harri Koivusen tallilla hevosia ajamassa ja innostuneensa sitä kautta ottamaan oman treenattavansa.

 

”Juu, julkkishevonen on kyseessä, paineet ovat kovat”, Härmälä sanoo pilkettä silmäkulmassaan ja lisää, että hän on valmentajana liikkeellä harrastemielellä.

 

Hoss-kasvattien viimeiset kaksi vuotta ovat sujuneet alakanttiin. Tienestit ovat jääneet kauaksi parhaiden kausien tasoista.

 

”Huonoa tuuria on riittänyt varsomisissa ja tiinehtymisissä. Nytkin vain kaksi tammaa on kantavana.”

 

”Tämä on suhdanneherkkää hommaa. Mää olen tyytyväinen tähän tammakatraaseen, ja uskon, että sieltä on se ehdoton huippuvarsa tulossa. Meidän tammat ovat kääntämättömiä kortteja. Ehkä tammakanta pääsi välillä vanhaksi, ja sen vuoksikin on ollut heikompia jaksoja. Jos luonto ei korjaa tilannetta, silloin pitää itse toimia.”

 

Vaikka Hoss-kasvateilla on alla kuivempia kausia, varsakauppa on käynyt asiallisesti.

 

”Vanhemmat ovat rakentaneet hyvän brändin, joka kantaa näinäkin aikoina, eikä tässä mitään isompaa notkahdusta ole tullut. Mutta kyllähän se totta on, että muutama heikompi vuosi näkyy heti kysynnässä. Jos hyvin menee, niin tuntuu, että aasinkin saisi kaupaksi.”

 

Härmälöiden tammasuvut ovat nojanneet kautta vuosien amerikkalaisuuteen.

 

”Kyllä määkin enemmän jenkkeihin kallistun, mutta en sulje mitään pois. On nähty, että myös hybridit toimivat hyvin.”

 

Ketkä ovat Sukkisten tilan tulevan isännän esikuvia hevosjalostuksen saralla?

 

”Tietenkin isäni ja äitini. Lagerstamin Erkki ja Kati ovat meidän perhetuttaviamme, ja me vietettiin paljon aikaa heidän kanssaan. En silloin lapsena ollut niin kiinnostunut heidän hevosjutuistaan, mutta jälkeenpäin olen sitä miettinyt, että miten tavoitteellista heidän toimintansa oli ja miten mahtavaa tulosta he saivat aikaan.”

 

Mitkä ovat Viljami Härmälän pääperiaatteet ravihevosten kasvattajana?

 

”Kaikki lähtee emästä, se hyvä periyttäjätamma pitää löytää. Totta kai isällä on iso merkitys, mutta sitä korostetaan liikaa. Käsiohjelmassakin lukee isä, emä ja sitten emänisä. Tuon isä-painotuksen perusteella sitten päätellään, onko hevonen hyväsukuinen vai ei.”

 

Kasvattajan roolia Härmälä ei surkuttele. Paljon on puhuttu, että menestyksen hetkellä glooria vuodatetaan lähinnä ohjastajan ja osittain valmentajan ylle. Omistaja, kasvattaja ja hoitaja jäävät usein varjoon.

 

”Mää en kaipaa nykyistä enempää kasvattajalle huomiota. Toki jokainen puntaroi asiat omalta kohdaltaan, mutta mää ainakin tykkään olla vähän sivummalla.”

 

Kasvatus – ja koko laji - on suuressa murroksessa. Härmälä näkee, että maaseudun autioituminen ja paria tammaa liiterin takana pitäneiden kasvattajien harrastuksensa lopettaminen ovat saaneet aikaan syntyneiden varsojen määrässä jyrkän laskun.

 

Kun kilpahevosten lukumäärä putoaa, varsojen kilpailuportaikko on entistä tärkeämpää tehdä mahdollisimman loivaksi, jotta starttitahdit ja urien pituudet saadaan rakennettua optimaalisiksi. Härmälä sanoo, että keskiössä on järkevä sarjasuunnittelu.

 

”Kaikki kolmevuotiaat eivät voi kisata niitä ikäluokan parhaita vastaan. Varsoille pitää olla rahasarjoja, ja valmentajia pitää kannustaa ilmoittamaan hevosiaan niihin ja ratojen pitää ajaa näitä lähtöjä, vaikka niissä olisi vain neljä-viisi osallistujaa. Kasvattajan etu on saada varsat radoille mahdollisimman varhain mutta myös mahdollisimman pehmeällä laskeutumisella.”

 

Härmälän mukaan omistajat pyörittävät ravipalettia. Jos heidän asiansa ovat hyvin, myös kasvattajat ovat tyytyväisiä. Härmälä sanoo riittävän palkintotason olevan moottori koko lajille.

 

”Mää en sillai usko keinotekoisiin tukiin, vaan siihen, että saadaan aidosti pidettyä palkinnot ja sitä kautta eri sektorien toiminta hyvällä tolalla.”

 

Miten ne palkinnot sitten pidetään hyvällä tolalla?

 

”Mää en ole senluontoinen, että lähtisin voivottelemaan tilannetta tai esittämään korkealentoisia kehitysehdotuksia. Nää isot linjat eivät ole mun käsissäni. Seuraavat pari-kolme vuotta ovat ratkaisevia. Me ainakin täällä Sukkisissa katsotaan, mitä tapahtuu ja toimitaan sen mukaan. ”

 

”Kaikkien olisi mun mielestä syytä keskittyä niihin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan. Se palvelisi lajin parasta, että ei ryhdyttäisi joka alan asiantuntijoiksi.”

 

Kiperin kysymys on jäljellä. Miten Härmälä näkee koko alaa ravistelleen tunnistusskandaalin?

 

”Ääh, olihan se toimijoilta ja keskusjärjestöltä karmea moka kaikkine seuraamuksineen. Mää kuitenkin kääntäisin katseet menneiden vatvomisen sijaan tulevaisuuteen.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Iivon kultamitalivarsan matka jatkuu uusista käsistä - ”Kapteeni ei jätä uppoavaa laivaa”

MT Ravit: "Silloin joka miehellä oli 10 hevosta – nyt pitää olla 10 miestä, että pystyy pitämään yhden hevosen"

Tässä irrottelee Iivo Niskasen kultavarsa: Katso video!

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video