Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Talous

Soklin ikuisuuskaivos palautui valtiolle nimelliseen hintaan – riittääkö vielä usko? "Fosforia tarvitaan ruuantuotannossa"

Soklista löytyi poikkeuksellisen runsas fosfaattiesiintymä vuonna 1967. Sen jälkeen eri toimijat ovat viritelleet siellä ­koekaivostoimintaa, mutta varsinainen kaivoshanke on jäänyt toteutumatta. Fosfaatin kysyntä ei ole kuitenkaan hiipumassa.
Jouni Porsanger
Aimo Kakkinen kairasi koenäytteitä laajalta alueelta Soklin ympäristöstä 1970-luvulla. Hän työskenteli tuolloin Rautaruukin koerikastustoiminnassa.

Itä-Lapissa, Savukosken kunnan pohjoisosassa Venäjän rajan tuntumassa sijaitsevasta Soklista on muotoutunut kotimaisen kaivosalan eräänlainen ikuisuusprojekti.

Syrjäinen, luonnontilainen ja lähes asuttamaton erämaa-alue nostatti ensi kerran valtakunnallista mielenkiintoa 54 vuotta sitten, kun alueelta löytyi vuonna 1967 poikkeuksellisen runsas fosfaattiesiintymä.

”Neuvostoliiton puolella rajaa oli 1960-luvulla havaittu vastaavia fosfaattiesiintymiä. Vinkki Soklin mahdollisesta esiintymästä tulikin alkujaan venäläisiltä. Kun Sokliin saavutaan, maisema muuttuu. Havupuut loppuvat, ja siellä kasvaa enää matalaa katajaa. Fosforista rikas maaperä tekee sen”, vuosina 1986–2014 Savukosken kunnanjohtajana toiminut Mauri Aarrevaara kertoo.

1970-luvun alussa Rautaruukki aloitti Soklin alueella koerikastustoiminnan.

”Koerikastus työllisti silloin viitisenkymmentä henkilöä. Sitä vaihetta kesti kymmenkunta vuotta. Sitten Rautaruukki luopui hankkeesta ja myi oikeudet Kemira Agrolle”, Aarrevaara muistelee.

Rikastusprosessi osoittautui Rautaruukille hankalaksi sen ajan tekniikalla.

Seurasi hiljaiselon aika. Kemira käynnisti tutkimukset koekaivoksen alueella uudelleen vuonna 1986.

”Savukosken kunta oli tässä aktiivisesti mukana. Hanke kuitenkin päättyi kolme vuotta myöhemmin, eikä kaivosta avattu”, entinen kunnanjohtaja Aarrevaara toteaa.

Hankkeesta luopuminen vuonna 1989 oli Savukosken kunnalle pettymys.

”Silloin kaivoshanke eteni niin pitkälle, että kunnanvaltuustossa käsiteltiin jo osa-aikaiskaavaa. Kesken pykälän käsittelyn sain Kemiralta puhelinsoiton, jossa kerrottiin, että hankkeesta sittenkin luovutaan”, Aarrevaara sanoo.

Rikastettavan malmin kuljettaminen Soklista Kemin satamaan yli 300 kilometrin päähän oli osoittautunut liian vaikeaksi yhtälöksi. ”Keskeinen ongelma silloin ja edelleen on Soklin hyvin syrjäinen sijainti. Alueelle ei ole rakennettu juurikaan infraa. Sitä olisi sinne rakennettava, ja logistiikka aiheuttaisi tuntuvia kustannuksia”, Aarrevaara summaa.

”Soklin fosfaattiesiintymä on maailman mittakaavassakin valtavan runsas. Jos Sokli olisi lähempänä maalikyliä, olisi kaivos siellä varmasti jo avattu. Nyt kaivostoiminnan avaaminen edellyttäisi, että alueelle rakennetaan paremmat kulkuyhteydet, joko maanteitse tai rautateitse”, Savukosken nykyinen kunnanjohtaja Antti Mulari sanoo.

Mulari itse on raideyhteyden kannattaja, sillä toiminnassa olevan kaivoksen aiheuttama kuormitus alueen tiestölle olisi suuri. ”Raideyhteydestä olisi huomattavasti vähemmän harmia sen suunnan kylissä asuville ihmisille ja alueen elinkeinoille”, Mulari pohtii.

Olemme tehneet haastattelua Savukosken kunnantalolla. On aika lähteä vierailemaan Soklin koekaivosalueella, joka sijaitsee 90 kilometriä kunnan keskustaajamasta koilliseen.

Savukoski on Suomen harvaan asutuin kunta, ja autoillessa yhä syvemmälle itäkairaan se on helppo uskoa.

Sokliin johtavalla tiellä tulee ensin vastaan Kemijoen varteen rakentunut Martin kylä. Sen jälkeen näkyy enää yksittäisiä taloja siellä täällä. 90 kilometrin matkalla Sokliin vastaan tulee yhteensä kolme autoa ja yksi pyöräilijä. Aapasuot ja metsät vuorottelevat maisemassa, kunnes puuraja madaltuu kohdetta lähestyttäessä.

Soklissa käynti ei talvella ole aivan läpihuutojuttu, sillä koekaivosalueelle johtava tie on tukossa lumesta, jollei sitä erikseen aurata. Soklin päässä toimiva työnjohtaja on huolehtinut siitä, että kohteeseen pääsy on tänään mahdollista.

Jouni Porsanger
Savukosken kunnanvaltuuston keskustalainen varapuheenjohtaja Jouni Halonen (kuvassa vasemmalla) ja entinen kunnanjohtaja Mauri Aarrevaara ovat kaivoshankkeen pitkäaikaisia kannattajia.

1990-luvulla Soklista löytyi myös niobimalmiesiintymä.

”Kyseessä on harvinainen maamalmi, jota tarvitaan esimerkiksi akkuteknologiassa”, Mulari kertoo.

Vuodet kuluivat. Kemira Agron osakkeet myytiin Kemira Growhow´lle vuonna 2004.

Soklin omistuspohja vaihtui jälleen 2007, kun Kemira Growhow kauppasi osakekantansa Yaralle. Koekaivostoiminta aloitettiin taas 2011, tällä kertaa Yaran toimesta.

”Kaikki toimet vuosien ajan näyttivät vievän siihen suuntaan, että Yara käynnistää Soklissa kaivostoiminnan. Yva-prosessi ja osamaakuntakaava etenivät,” Savukosken kunnanvaltuutettu ja teknisen lautakunnan puheenjohtaja Jouni Halonen (kesk.) kertoo.

”Yara teki myös runsaasti selvityksiä siitä, millaiset yhteydet Sokliin olisi kannattavinta rakentaa. Esillä olivat rata, tieyhteyden parantaminen sekä myös pumppuputkiyhteyden rakentaminen”, Mulari sanoo.

Loppuvuodesta 2020 jysähti pommi. Yara ilmoitti 11. joulukuuta luopuvansa Soklin kaivoshankkeesta.

”Yhtiö myy Soklin hankkeen Suomen Malmijalostus Oy:lle nimellisellä kauppahinnalla. Hanke sisältää Soklin kaivosoikeudet, luvat, selvitykset ja tutkimustulokset”, Yaran tiedotteessa kerrottiin.

Kaivoshankkeen osalta palattiin taas kerran lähtöruutuun, 54 vuotta fosfaattiesiintymän löytymisen jälkeen. Vai palattiinko?

”Siinä mielessä ei palattu, että Soklin alueen maaperää on tutkittu erittäin seikkaperäisesti jo vuosikymmeniä. Jos kaivos avataan, on sitä pyörittävällä toimijalla käsissään huomattava määrä tutkimustietoa”, toteaa työnjohtaja Teuvo Karpeeki, joka ottaa meidät vastaan Soklin koekaivoksella.

Hän huolehtii koekaivoksen alueesta keskellä erämaata, vain muutaman kilometrin päässä Venäjän rajalta. Alueen ytimessä on vanhoja, hieman kehnossa kunnossa olevia puurakennuksia, jotka toimittavat väliaikaisten parakkien virkaa.

Kohteessa on myös nykyaikaisia parakkikoppeja, joissa Yaran työntekijät asuivat vielä viime vuonna.

Itseni, kuvaaja Jouni Porsangerin sekä kunnanjohtaja Mularin mukana Sokliin on saapunut todellinen Sokli-veteraani Aimo Kakkinen, joka työskenteli alueella jo 1970-luvulla Rautaruukin koerikastustoiminnan aikana.

Karpeeki ja Kakkinen tuntevat toisensa vuosikymmenten takaa. He ovat nähneet Soklin kaivoshankkeen monet vaiheet, vilkkaammat koekaivosprojektit sekä pysähtyneet vuodet. ”Työskentelin täällä noin kymmenen vuotta. Kairasin pienellä porauslaitteella 20 metriä syviä koloja maahan, kun täältä kerättiin maanäytteitä”, Kakkinen muistelee.

”Otimme näytteitä laajalla alueella Sallasta Korvatunturille ja Lokkaan asti. Etsimme turpeen alta myös raskasmetalleja”, entinen kairamies kertoo.

Jouni Porsanger
Työnjohtaja Teuvo Karpeeki otti Sokli-veteraani Aimo Kakkisen ja Savukosken kunnanjohtajan Antti Mularin vastaan Soklin koekaivosalueella.

Soklin kaivos on Itä-Lapissa mielipiteitä voimakkaasti jakava poliittinen kysymys. Paikalliset poromiehet vastustavat kaivosta jyrkästi.

”Poronhoidon näkökulmasta olisi täysin kestämätöntä, jos erämaa muutettaisiin teollisuusalueeksi. Kaivoksesta kulkeutuvat pölyt ja raskasmetallit vaikuttaisivat suoraan poroelinkeinoon”, Kemin-Sompion paliskunnan poroisäntä Mika Kavakka toteaa.

Entinen poromies ja nykyinen yrittäjä, Savukosken kunnanvaltuutettu Kari Kilpimaa (kok.) pitää niin ikään Soklin kaivoshanketta ongelmallisena.

”Paikalliset vanhat suvut haluavat hoitaa poroja, mutta yhteiskunta painaa päälle Soklia. Törmäyskurssilla ovat seudun vanha kulttuuri ja nykyaikainen elämäntapa, joka tavoittelee rahaa ja mammonaa”, Kilpimaa kiteyttää.

Poromiehet ovat myös huolissaan siitä, mitä kaivos tekisi Kemijoen ja Nuorttijoen veden laadulle.

”Sokli sijaitsee todella vaikeassa paikassa kahden luonnontilaisen ison joen alkulähteillä. Kaivoksen hyödyntäminen vaatisi jokien välisen valuma-alueen alla sijaitsevan pohjavesi-alueen kuivattamista. Siitä molemmat luonnontilaiset joet kärsisivät”, Kilpimaa kertoo.

Myös Suomen luonnonsuojeluliitto vastustaa kaivosta.

”Hanke tuhoaisi kaksi vesistöä ja Suomen merkittävimmän poropaliskunnan elinkeinon. Aluetta olisi järkevää vaalia, ja se pitäisikin kokonaan muuttaa luonnonsuojelualueeksi”, Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin toiminnanjohtaja Mika Flöjt vaatii.

Jouni Porsanger
Poromiehet Mika Kavakka (vas.) ja Kari Kilpimaa vastustavat kaivoksen tuloa Sokliin.

Koekaivosalue on nyt jälleen kerran pysähdyksissä Yaran luovuttua hankkeesta.

”Saa nähdä, edetäänkö hankkeessa enää omana elinaikana. Pidän kuitenkin varmana, että joskus tulevaisuudessa kaivos vielä avataan, sillä fosforia tarvitaan ruuantuotannossa”, Jouni Halonen toteaa.

Savukosken kunnanjohtaja Mulari pitää mahdollisena, että EU:n kiristyvä lainsäädäntö vaadittavissa fosforipitoisuuksissa voi pelata Soklin kaivoshankkeen pussiin.

”Eurooppaan tuodaan runsaasti fosforia muun muassa Afrikasta. EU on päivittämässä tiettyjä raja-arvoja koskien sitä, millaista materiaalia unionissa käyttää. Jos Afrikasta tuotavan fosforin pitoisuudet eivät jatkossa sovellukaan EU:ssa käytettäviksi, muuttuu Sokli entistä kiinnostavammaksi kansainvälisille investoreille”, Mulari pohtii.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on arvioinut, että Soklin fosfaattiesiintymää hyödynnetään tulevaisuudessa.

”Mineraalipuolella fosfori on ehtyvä ja niukka luonnonvara, ja fosfori ravinteena on tulevaisuudessa kriittinen. Siksi selvä näkemykseni on, että Sokliin suunnitellut investoinnit tullaan vielä tarvitsemaan ja tekemään”, Marttila kommentoi MT:lle viime joulukuussa.

Lue lisää

MTK:n Marttila arvioi, että Soklin fosfaattiesiintymää hyödynnetään tulevaisuudessa – "On myönteistä, että Suomessa sijaitsevat luonnonvarat ja resurssit palautuvat kotimaiseen omistukseen"

Yara hyllytti Soklin

Soklin ympäristöluvalle osittainen hyväksyntä – hovioikeus tiukensi kuitenkin vesistöpäästöjen määräyksiä

Soklin rataa odotetaan pian hallitukseen