Lähdeveden vienti on tyssännyt kaikenkirjaviin ongelmiin - Heinolan Viqua pisti pillit pussiin

Heinolan Viquan linjasto on seissyt pari vuotta. Marja Savioja toivoo, että perheyritykselle löytyy ostaja, jolla olisi uutta puhtia viedä vettä maailmalle. Kuva: Matti Vassinen

Heinolan Viquan pullottamossa on kaksi astetta pakkasta. Pienen perheyrityksen toimitusjohtaja Marja Savioja on käynyt kääntymässä viimeksi kaksi viikkoa sitten. Yhtiön ostaja­ehdokas halusi ottaa vedestä näytteitä.

Viikinäisten syvälähteestä Heinolan Lusissa saisi viikossa vettä täyttämään kaksi merikonttia, joihin mahtuisi 72 000 puolen litran muovipulloa. Nyt pullotuslinja seisoo, ja vedet on laskettu putkista. Toimituksia ei ole ollut pariin vuoteen. MT:n Viikonvaihde teki yrityksestä jutun 14.12.2012, kun vientinäkymät Kiinaan vaikuttivat vielä lupaavilta.

Heinolan Viqua on pullottanut vuodesta 2001 vettä, joka EU:ssa on rekisteröity luonnon kivennäisvedeksi. Toistaiseksi ainoa Suomesta löydetty luonnon kivennäisvesiesiintymä muodostui jääkaudella nykyisen Ala-Räävelin järven alle.

Vellamo-nimisestä vedestä haluttiin luksustuote, jotta yhtiö välttyisi kilpailulta kansainvälisten jättien kanssa.

Vuoden 2010 maailman­näyttelyssä Shanghaissa Vellamo-pullot olivat Suomen paviljongissa Finlandia Vod­kan ja Lapin Kullan rinnalla. Vaikka Vellamoa on rahdattu moneen kolkkaan, vienti on jäänyt maistiaisiin.

”Kyllähän me kuvittelimme, että tämä lähtisi paremmin lentoon. Välillä on ollut pyrähdyksiä, että nyt, mutta sitten tapahtuu jotain”, Savioja harmittelee.

Vuonna 2001 kansanedustaja Hannes Manninen (kesk.) jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miksi valtio ei edistä veden vientiä. Manninen kiinnitti huomiota erityisesti Pohjois-Suomen runsaisiin pohjavesi­varoihin suhteessa asukaslukuun. Korkea­laatuisen veden vienti toisi tuloja ja kohentaisi työllisyyttä.

Silloinen ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi (kok.) ei nähnyt syytä valtiolliselle vienninedistämiselle, eikä vienti vedä vieläkään.

Kotimaan lähdevesimarkkinoilla on kolme suurta panimoa, joista Finn Springillä on noin 80 prosentin markkina­osuus. Yhtiö aloitti lähdevesialalla silloin, kun kotimaan­markkinoita ei vielä ollut. Nykyään viennin osuus on vain viitisen prosenttia liikevaihdosta.

”Yhtäkkiä tilanne voi muuttua oleellisesti. Se on viennin huono puoli. Kontti saattaa olla jo satamassa, mutta odottaa paperia, josta kukaan ei ole kuullut mitään”, Finn Springin hallinto­johtaja Kirsi Ali-Haapala sanoo.

Kuten Heinolan Viquan, myös kouvolalaisen Saaramaan Veden pullotus seisoo. Mediassa Heinolan Viquan vesi on jo virrannut Kiinaan ja Saaramaan Vesi valloittanut Egyptin markkinat.

Todellisuudessa kiinalaiset ovat maistaneet Vellamoa vain näytteenä. Saaramaan Veden Egyptin-kauppa seisoo maan valuuttasäännöstelyn takia. Maahan ehti lähteä kontillinen vettä, joka jäi heinäkuun 2013 vallankumouksen takia satamaan jumiin.

”Meillä on ollut hirveästi epäonnea viennissä”, Heinolan Viquan toimitus­johtaja Savioja sanoo.

Indonesiaan Vellamo-pulloja lähti useampi kontti golfkentille, hotelleihin ja ravintoloihin.

”Oli ihana katsoa hienoissa paikoissa, että Vellamon pulloja oli lasihyllyllä konjakkien välissä.”

Tapaninpäivänä 2004 tuli tsunami. Jakarta tyhjeni, ja golfkentät suljettiin.

Vellamoa rahdattiin konteittain myös Saudi-Arabiaan, jossa ajettiin kilpaa kameleilla. Saudit pitivät vedestä, mutta jatkotilaukset tyssäsivät maahan­tuojan ja kahden agentin riitaantumiseen.

Yhdysvaltojen vientihanke jäätyi. Uuden maahantuojan ensimmäinen toimitus odotti tullin tarkastusta 15 asteen pakkasessa. 4 800 lasipullosta satakunta meni rikki, mikä riitti säikyttämään maahantuojan.

Nyt Savioja toivoo, että Heinolan Viqualle löytyisi ostaja, jolla olisi pientä perheyritystä enemmän puhtia viedä vettä maailmalle.

Maabrändityöryhmä nimesi kuusi vuotta sitten vesialan yhdeksi potentiaalisimmista kotimaisista vienti­alueista.

Esimerkiksi norjalainen Voss on todistanut, että kunnallisen vesiyhtiön lähteestä pullotetusta pohjavedestä voi rakentaa ylellisen tuotemerkin. Luksuspullosta maksavat juovat samaa vettä kuin Ivelandin kunnan asukkaat.

Vuosituhannen alussa Helsingin Vesi yritti vastaavaa temppua. Helsingin kaupunki sijoitti pullovesiyhtiö Nord Wateriin 600 000 euroa ja takasi sen 300 000 euron lainan. Yhtiö teki kolmen vuoden ajan tappiota, kunnes kaupunki myi sen saudiarabialaiselle yritykselle.

Viime vuoden lopussa Lahden kaupungin vesiyhtiö Lahti Aqua ja monaco­lainen sijoittaja sopivat yhteistyöstä, jonka tavoitteena on pullottaa pohjavettä vientiin.

Sinisen biotalouden kansallinen kehittämissuunnitelma tähtää puolestaan vesiosaamiseen liittyvän liike­toiminnan edistämiseen. Suomalaisella vesihallinnon ja -huollon mallilla olisi maailmalla käyttöä.

”Vahvuuksiamme ovat teollisuuden ja yhdyskuntien vedenkäytön kysymykset”, sanoo Suomen vesifoorumin toimitusjohtaja Markus Tuukkanen. Suomesta voitaisiin viedä kokonaisia vesilaitoksia. Niukkenevia vesivaroja kun tulisi käyttää ja hallita kestävästi.

”Harrastelijoiden puuhastelua, josta ei koskaan tule kunnon vientituotetta.” Marja Saviojaa suututtaa tokaisu, jonka toinen lähdevesiyrittäjä kuuli aikoinaan TE-keskuksessa.

”Suomessa ei ymmärretä puhtaan veden arvoa. Se voisi olla sama kuin öljy arabeille. Toisin kuin öljyesiintymät, tämä uusiutuu.”

Savioja myöntää, että menestys viennissä vaatisi ammattimaista markkinointia. Monet yrittäjät ovat taustaltaan maanviljelijöitä. Lähteen vedellä on ensin pesty lehmiä, ennen kuin on keksitty myydä vettä pullossa.

Myös Tuukkanen muistuttaa, että pullovesibisneksessä myynti- ja markkinointiosaaminen ovat tuotetta tärkeämpiä.

”Tuote meillä on huippukunnossa, mutta emme valloita maailmaa pelkästään sillä.”

Saaramaan Veden toimitusjohtajan Mika Merran mukaan viennin alhaisuus johtuu pullottajien vähäisestä määrästä. Toisaalta he eivät tunne kansain­välisiä vesimarkkinoita.

”Meillä on niin lyhyt historia veden viennistä, ettei sitä käytännössä ole. Olen oppinut tuntemaan Kiinan, Venäjän ja Lähi-idän markkinat, mutten ole saanut mistään tietoa etukäteen.”

Jos Saviojalta kysytään, kotimaisten lähdevesipullottajien pitäisi brändätä vesi yhteen etikettiin. Yhteistyötä on yritetty. Kymmenen vuotta sitten perustettiin lyhytikäiseksi jäänyt Suomen lähdevesiyhdistys, jossa jopa Hartwall oli hetken mukana.

Merralla on pullottamon lisäksi maahantuontiyritys Egyptissä. Yritys ei ole vain Lumo-vettä varten, vaan viennin elpyessä se voisi palvella muitakin suomalaisia pullottajia.

”Emme tee tätä kadehtien, päinvastoin. Koetamme saada yhteisvoimin vettä vientiin”, Merta toteaa.

Hän odottaa, että Egyptin valuutta­säännöstelyn höllentäminen avaisi viennin. Venäjälle olisi kaikki tarvittavat luvat, kunhan ruplan kurssi kohenisi. Vaikka pullot pysyvät Kouvolassa, Merta luottaa tuotteensa myyvän.

”Se on varma juttu, että veden vienti kasvaa.”