Virossa estettiin lailla uskonnon käyttäminen kansallista turvallisuutta vastaan – YK moittii toimien osuvan ortodoksiyhteisöön

Venäjällä patriarkka Kirillin johtama ortodoksinen kirkko on tukenut avoimesti Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. LEHTIKUVA/AFP.  

Virossa ortodoksista kirkkoa rajoittavat lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimet ovat johtaneet siihen, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto (OHCHR) ilmaisi hiljattain huolensa asiasta.

Toimiston asiantuntijoiden mukaan Virossa nähty "eskalaatio" saattaa täyttää uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien luvattoman rajoittamisen tunnusmerkit. Lainsäädännön muutosten ja hallinnollisten päätösten katsotaan kohdistuneen suhteettomasti yhteen uskonnolliseen yhteisöön.

Keväällä 2025 Virossa säädettiin laki, jolla haluttiin estää uskonnollisten yhteisöjen käyttäminen Viron kansallista turvallisuutta sekä perustuslaillista ja yleistä järjestystä vastaan. Laissa ei nimetä yksittäistä uskonnollista yhteisöä, mutta Ukrainan sodan jatkuessa vaikuttaa laki lähinnä Viron ortodoksisen kirkon toimintaan.

Lain nojalla on rajoitettu kirkkojen vuokrasopimuksia ja käyttöoikeuksia. Myös venäläisen papiston oleskeluoikeutta maassa on rajoitettu. Laki kieltää pappina tai kirkon johtokunnassa toimimisen henkilöltä, jolla ei ole lupaa oleskella Virossa.

”Lakia on kritisoitu liian jyrkäksi, koska turvallisuuskysymykset ovat ajaneet ihmisoikeuskysymysten edelle”, kertoo STT:lle uskontotieteen ja ortodoksisen kirkkohistorian tutkija Teuvo Laitila Itä-Suomen yliopistosta.

Kirkon asema oli ollut jo valmiiksi valtion tarkkailussa. Tammikuussa 2024 venäläiseltä metropoliitta Jevgeniltä evättiin oleskelulupa. Toukokuussa 2024 Viron parlamentti linjasi pitävänsä maan Moskovan patriarkaatin alaista ortodoksista kirkkoa turvallisuusuhkana.

Venäjällä patriarkka Kirillin johtama ortodoksinen kirkko on tukenut avoimesti Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Virossa kirkko poisti nimestään viittaukset Venäjään, mistä äityi valtion vastustuksen takia oikeusriita. Oikeus hyväksyi nimimuutoksen.

”Kirkko teki myönnytyksen valtion suuntaan, mutta Viron valtiolle tämä ei näemmä ihan riittänyt”, Laitila luonnehtii.

Viron toinen merkittävä ortodoksinen kirkko toimii Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa. Se on hyvin selväsanaisesti tuominnut sekä Venäjän valtion että Venäjän ortodoksisen kirkon johdon toiminnan Ukrainan sodassa.

Molemmat Viron ortodoksisista kirkoista ovat ilmaisseet toivovansa Ukrainaan rauhaa, mutta Konstantinopolin alainen kirkko on selkeämmin ottanut kantaa itse hyökkäykseen ja vaatinut myös hyökkääjän tuomitsemista.

Laitila pitää voimakasta kannanottoa poikkeuksellisena ortodoksisten kirkkojen piirissä.

”Kirkot eivät katso olevansa erityisiä poliittisia toimijoita, vaikka tietysti ne jossain määrin ovat. Ne ovat katsoneet, että niiden tehtävä on ennen muuta puhua rauhan puolesta.”

Kulttuurisesti ortodoksisuus niin Baltiassa kuin Suomessakin on lähellä venäläistä ortodoksisuutta. Baltian ortodoksiyhteisöt eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä.

Baltian ortodoksiyhteisöissä voi katsoa olevan käynnissä paikallisuutta korostava prosessi. Varsinkin Virossa ja Latviassa poliittiset tahot ovat vaatineet kirkoilta lojaaliutta omalle maalle sekä irtautumista Moskovan patriarkaatin alaisuudesta.

Latviassa valtio puuttui maan ainoan, Moskovan patriarkaatin alaisen ortodoksisen kirkon toimintaan Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainassa vuonna 2022. Latvian ortodoksinen kirkko julistettiin täysin itsenäiseksi ja muista kirkoista hallinnollisesti riippumattomaksi.

”Se ei tarkoita, että tämä olisi ortodoksisessa maailmassa hyväksytty. Tietääkseni mikään ortodoksinen kirkko ei ole tunnustanut Latvian kirkon täyttä itsenäisyyttä, mutta ei siitä ole myöskään noussut kohua muualla kuin Moskovassa”, Laitila kertoo.

Liettuassakin on ollut pyrkimys heikentää Moskovan patriarkaatin alaista hiippakuntaa, joka on kuitenkin kritisoinut jossain määrin Venäjän ortodoksisen kirkon toimintaa sodan suhteen. Vuonna 2024 Liettuaan perustettiin Konstantinopolin patriarkaatin alainen eksarkaatti eli useamman hiippakunnan muodostama kokonaisuus. Erityisesti maassa oleville ukrainalaisille haluttiin näin tarjota vaihtoehto liittyä kirkkoon, joka ei olisi Moskovan patriarkaatin alaisuudessa.

Baltian maihin on sodan aikana tullut suhteellisesti enemmän ukrainalaispakolaisia kuin Suomeen. Virossa molempien patriarkaattien alaiset ortodoksiset kirkot ovat olleet aktiivisia pakolaisten auttamisessa.

Liettuassa pakolaisia vastaan on tultu ainakin muutamissa Moskovan patriarkaatin alaisen hiippakunnan kirkoissa siten, että jumalanpalveluksessa ei mainita patriarkka Kirillin nimeä.

Latviassa ukrainalaispakolaiset ovat ottaneet maan ortodoksiseen kirkkoon enemmän etäisyyttä. Laitila uumoilee epäluulon olevan osasyy siihen, että valtio puuttui Latviassa kirkon asemaan.

Baltiassa ortodokseja on suhteessa väestön kokoon huomattavasti enemmän kuin Suomessa.

”Tämä selittää osittain turvallisuusriskiäkin”, Laitila pohtii.

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena kirkkokuntana Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen. Suomessa toimii lisäksi muutamia Moskovan patriarkaatin alaisia seurakuntia.

Juttua varten käyty taustakeskustelut myös Itä-Suomen yliopiston historian professorin Jukka Korpelan kanssa sekä sähköpostitse teologian tohtori Raigo Liimanin kanssa.