Kosovo on Euroopan reppana: Keskipalkka on 300 euroa ja syntyvyys silti maanosan suurinta – "Heillä ei kai ole muuta tekemistä edes päivisin"

Leonora Gelia on ammatiltaan kampaaja, mutta nyt työtön. "Moni ystäväni on lähtenyt täältä, mutta minulle se ei ole vaihtoehto", hän sanoo 7-vuotiaan Diolvan kanssa Drenasin kylätiellä. Kuva: Eija Mansikkamäki

Rauhanturvaajia, kulkukoiria, maailman rumin rakennus ja Euroopan ehkä suurin syntyvyys ja työttömyys.

Valuuttana silti euro ja rakenteilla maailman suurin Yhdysvaltain suurlähetystö.

Mikä maa?

Kosovo, Serbian eteläosasta erotettu maakunta. Kosovo julistautui itsenäiseksi 17.2.2008, mutta edelleenkään edes kaikki EU-maat eivät ole tunnustaneet sen itsenäisyyttä. Näitä ovat Espanja, Slovakia, Romania, Kreikka ja Kypros sekä emämaa Serbia, mikä haittaa sen omia EU-pyrkimyksiä.

Kosovo on Uudenmaan, Varsinais-Suomen tai Pirkanmaan maakunnan kokoinen. Asukkaita on arviolta 1,7 miljoonaa. Maalla on luonnonrikkauksia ja hyvä sijainti.

Katsoopa tätä piskuista maata mistä suunnasta tahansa, sitä tulee vähän sääli. Sillä oli hyvät eväät elämään, mutta nyt se vaikuttaa Euroopan reppanalta.

Tuorein takaisku tuli vuodenvaihteessa, kun EU ei antanutkaan lupailemaansa viisumivapautta.

"Meidät on petetty", ihmiset sanovat pääministeriä myöten.

Kosovo on ainoa Länsi-Balkanin maa, jonka asukkaat tarvitsevat viisumin kaikkiin EU-maihin, myös Suomeen.

Erityisen raskauttavaa oli, että pettymys tuli Balkan-myönteisen Itävallan EU-puheenjohtajuuden aikana. Sen jälkeen EU:n johtoon astui Romania, jolta ei juuri mitään odotettukaan. Seuravana on vuorossa Suomi ja sitten Kroatia, entinen Jugoslavian osa.

Suomelta odotetaankin nyt erityisen paljon.

"Suomi voi olla ratkaisija. Mutta jos Suomikaan ei onnistu, täällä ollaan superpettyneitä. Ihmisillä alkaa loppua toivo", suurlähettiläs Pia Stjernvall sanoo.

Suomi siis kantaa vastuuta EU:n uskottavuudesta ja pitää toivoa yllä.

Suomi tunnusti Kosovon heti helmikuussa 2008, ja Suomella on suurlähetystökin vain kahdessa Balkanin ei-EU-maassa: Serbiassa ja Kosovossa.

Kosovossa suurlähetystö on tärkeä laillinen jatkumo Martti Ahtisaaren tekemän sovintotyön vuoksi, Stjernvall sanoo.

"Katsomme vähän perään, mitä täällä tapahtuu. Balkanista on tullut maailmanpoliittisen keskustelun keskipiste. Täältä alkoi kaksi edellistä maailmansotaa, eikä olisi ihme, vaikka alkaisi kolmaskin."

Kyräilyä serbien ja albaanien välillä lietsoo media, joka on valtaapitävien käsissä.

"Puolet väestä Serbiassa katsoo, että Venäjä olisi heille läheisempi kumppani kuin EU."

Etnisen eripuran juuret ovat syvällä. Albaanit asuttivat Balkanin-niemimaata jo ennen ajanlaskun alkua ja sittemmin siitä tuli tärkeä läpikulkureitti kauppiaille. Vuosisatojen saatossa alueelle vaelsi monia kansoja, minkä vuoksi etniset ryhmät ovat sekaisin eri entisen Jugoslavian maissa ja naapureissa.

Kosovo oli 1100-luvulla Serbian napa: sinne rakennettiin hallintoa, kirkkoja ja luostareita. Osin juuri niiden sijainnin vuoksi kristillinen Serbia suhtautuu nyt nihkeästi muslimienemmistöisen Kosovon täyteen itsenäisyyteen.

Itse Kosovo on melkoinen heittopussi, sillä se on kuulunut sadan viime vuoden aikana niin Bulgarialle, Itävalta-Unkarille, Serbialle ja Italian hallitsemalle Albanialle. Jugoslavian ja Titon aikana maakunta oli melko itsenäinen, mutta sitten albaanien tilanne heikkeni ja sadattuhannet muuttivat ulkomaille.

Vastarintaliike ja Jugoslavian hajoaminen johtivat Kosovon sotaan 1996–1999. Kosovo jäi Serbialle mutta YK:n hallintaan.

Ahtisaaren vuonna 2007 kätilöimä rauhansopimus jätti liikaa tulkinnanvaraa, joten Serbia piti kiinni yhtenäisyydestään ja Kosovo julistautui itsenäiseksi.

Kosovo haluaisi EU:n, Naton, YK:n ja WTO:n jäseneksi, mutta niin kauan kuin Serbia ja EU-maat eivät sitä tunnusta, jäsenyydet jumittavat.

"Kosovon EU-jäsenyys voi viedä vielä vaikka 20 vuotta", Stjernvall arvioi.

Maa suuntautuu kuitenkin silminnähden länteen: Pääkaupunki Pristinassa amerikkalaiset sairaalat ja koulut kuuluvat katukuvaan. Yhdysvallat viimeistelee sinne maailman suurinta suurlähetystöään. Se näkyy Bulevardi Bill Klintonille, jossa kadunkulmassa komeilee – kukas muukaan kuin itse Bill Clinton, sekä patsaana että tolkuttoman suurena painokuvana.

Kosovon rahayksikkökin oli vuoteen 2000 Saksan markka ja nyt euro. Matkailu on muutenkin toimivaa: juoppoja ei muslimimaan katukuvassa näy, paikalliset ovat kielitaitoisia ja muodikkaita, länsimaisia kahviloita on paljon ja hinnat edullisia – tosin tupakointi sisällä on sallittu.

Kielitaitoa riittää jopa niin, että Pristinan bussiaseman lipputiskillä nuori miesmyyjä halusi puhua toimittajan kanssa ruotsia, hän kun on asunut Norjassa.

Mutta maa on köyhä: keskitulo alle 500 euroa.

Kaduilla vilisee kulkukoiria ja makaa kerjäläisiä. Siististi pukeutunut äiti kerää yöllä pulloja lapsensa kanssa.

Pristinan ulkopuolella vähemmistöön kuuluvia romaneja elää ison hiilivoimalan kupeessa lähes roskien keskellä. Valtatien varsi vilisee keskeneräisiä asuin- ja liikerakennuksia – joko rahapulan tai rahanpesun vuoksi.

Kosovolaisista yli 60 prosenttia on alle 25-vuotiaita, ja jopa miljoonan arvioidaan muuttaneen muualle. Sen huomaa, kun juttelee paikallisten kanssa: kaikilla on joku sukulainen, joka on asunut Saksassa, Sveitsissä tai Pohjoismaissa.

Parlamentti pitikin hätäistunnon, koska nuorten viisumijonot Saksan ja muiden maiden lähetystöihin ovat jatkuvia.

Suuri syntyvyys on sinänsä hyvä asia. Ongelma on, jos työikäiset lähtevät. Kosovossa asuvista moni ei pärjäisi ilman sukulaisten lähettämiä palkkarahoja, sillä yhteiskunnan turvaverkko on heikko. Jopa 10 prosenttia Kosovon kansantuotteesta tulee lähipiirin rahalähetyksistä.

Suomessa pitkään asunut rakennusmies Ylber Muzaqi ei ole miettinyt paluuta. Elämä ja perhe ovat nyt Turun seudulla.

Poliitikot hän haukkui huhtikuussa selvällä suomen kielellä: "He miettivät vain omia palkkojaan eivätkä välitä, onko kansalla työtä ja ruokaa, nukkuuko se hyvin ja millainen on tulevaisuus."

Sosiaaliturva on olematon. Sairaalassa on lääkäreitä mutta ei tarvikkeita. Ihminen ohjataan yksityisvastaanotolle, joita lääkärit pitävät itse.

"Mutta ihmisillä ei ole rahaa. Keskipalkka on 300 euroa."

Syntyvyys on silti Euroopan suurinta. Miksi ihmeessä, jos rahaa ja työtä ei ole? "Sitä minäkin ihmettelen. Heillä ei kai ole muuta tekemistä edes päivisin."

Kansa syyttää päättäjiä lahjonnasta ja sukulaisten suosimisesta, sillä korruptio estää kehitystä.

Kerrotaan, että Kosovo olisi tärkein huume- ja ihmiskaupan väylä EU:hun ja että politiikan johtohenkilöt olisivat jakaneet maan etupiireihinsä ja katsovat bisnestä läpi sormien. Epäilyjä ruokkii se, että huumeita jää viranomaisten haaviin vain vähän. Harvaa rajanylityspaikkaa valvotaan.

Taloudella olisi potentiaalia kasvaa, sillä ensimmäisen yrityksen saa perustaa maksutta ja tulovero on 10 prosenttia.

"Tämä maa on täynnä innokkaita, kekseliäistä ja kielitaitoisia nuoria, vaikka korkeaa koulutusta ei olisikaan!" Stjernvall kehaisee.

Suurin este on suuri poliittinen epävarmuus eli kytkös Serbiaan.

Suomalainen bisnes on vielä pientä, mutta Stjernvall rohkaisee mukaan erityisesti kilpailutuksiin.

"Parhaillaan on menossa 38 miljoonan euron kilpailutus hiilivoimalan suodattimesta. Suomessa jos jossakin pitäisi olla alan osaamista."

Hiili on Kosovossa iso energia- ja saastelähde.

Jos kymmenien miljoonien hankkeet hirvittävät, suurlähettiläs vinkkaa pohtimaan yhteistyötä ja aliurakointia.

"Jos yritykset tekevät liiketoimintansa oikein, korruptio ei juuri näy. Siihen törmää varmemmin, jos yrittää kepulikonsteja."

Pellot ovat yksityisomistuksessa ja maa hedelmällistä. Koneita ja rahaa puuttuu, joten tuotanto on luomua – tosin paikoin hiilivoimaloiden lannoittamaa.

"Viljelijöiden etu olisi tuottaa rahakkaampia ja erikoisempia kasveja ja vaikka viiniä omenoiden sijasta, mutta he eivät ehkä osaa vielä ajatella niin."

Metsiäkin on, mutta tärkein harvennustoimi poltto- ja rakennuspuiden varastaminen. Eniten metsää on serbien asuttamassa Pohjois-Kosovossa.

Ja se maailman rumin rakennus? 73-kupolinen Kansalliskirjasto vuodelta 1982.

Viljelijöiden etu olisi tuottaa rahakkaampia ja erikoisempia kasveja ja vaikka viiniä omenoiden sijasta, mutta he eivät ehkä osaa vielä ajatella niin.

Kosovon itämaishenkisessä kansalliskirjastossa on 73 pientä kupolia. Kuva: Eija Mansikkamäki

Pia Stjernvall on yhteiskuntatieteiden maisteri Lapin yliopistosta ja toiminut Suomen Kosovon-suurlähettiläänä helmikuusta 2018. Hän on toiminut aiemmin EU:n siviilikriisinhallintaoperaation päällikkönä Afganistanissa ja ulkomaanedustustoissa Kabulissa, Nairobissa ja Budapestissä. 

Kuva: Jukka Pasonen