Metsäsuomalaiset raivasivat viljelysmaita Ruotsissa
Juhoilan talon piha rakennuksineen Ruotsissa. 1930. HELMI HELMINEN/MUSEOVIRASTON KUVAKOKOELMAT Kuva: Viestilehtien arkistoMetsäsuomalaisten elämään pääsee tutustumaan Kansallismuseon näyttelyssä.
Näyttely perustuu maisteri, kansa- ja kielitieteilijä Astrid Reposen sanastonkeruumatkallaan vuonna 1932 Suomen Kansallismuseolle hankkimiin noin 130 esineeseen. Esineet ovat maaseudulta, maalaistalon käyttöesineistöä, eivätkä ne ole koskaan aikaisemmin olleet esillä.
”Reponen teki kenttätutkimuksia laajoilla alueilla Maija Juvaksen ja Helmi Helmisen kanssa”, kertoo näyttelyn amanuenssi Antti Metsänkylä.
Vuosina 1930–32 kolmikko kokosi sanastoa erityisesti Ruotsin Vermlannin ja Kaakkois-Norjan suomalaismetsissä.
Reposen kokoelman esille tuominen on Metsänkylän mukaan tarjonnut Kansallismuseolle hyvän tilaisuuden esitellä myös vanhimman museon kokoelmissa olevan metsäsuomalaisesineen. Se on toinen Alfred Segerstedtin vuonna 1888 Helsingin yliopistolle lahjoittamista puisista kalenterisauvoista, jossa on kaksi vuosilukua 1700-luvulta.
”Tyypillistä metsäsuomalaisille on tuohenpunostekniikka, jonka taidon he veivät Ruotsiin”, Metsänkylä kertoo.
Kokoelman tuohipunosesineissä on muun muassa kontteja, virsuja ja hieno tuohitorvi.
Myös kaskimaan muokkaamisessa käytetty ”aatra”, ”oatra”, ”finnplogen” on kokoelmassa mukana.
”Tämä auratyyppi on levinnyt 1100-luvulla Suomeen kahta kautta, idästä ja Baltiasta”, Metsänkylä mainitsee.
Muuttoliike Suomesta Ruotsiin jatkui 1500- ja 1600-lukujen taitteessa noin 60 vuoden ajan.
”Suurimmaksi osaksi muuttajat tulivat Itä-Suomesta kaskiviljelyalueelta, jossa ei riittänyt maita viljeltäväksi. Toisaalta Ruotsissa oli maita käyttämättä. Suomalaisia houkuteltiin useamman vuoden verovapaudella”, analysoi Metsänkylä muuton taustoja.
Suomalaiset elättivät itsensä kaskiviljelyllä, mutta heillä oli muitakin elinkeinoja. Metsästyksen ja kalastuksen ohella moni sai työtä kaivosteollisuudesta.
”Metsäsuomalaiset elivät aika omaleimaista elämää alkuperäisväestön keskellä. He säilyttivät oman kielensä, vanhakantaisen savon murteen, ja omaa nimistöään”, Metsänkylä kertoo.
”Paljon puhutaan myös, että metsäsuomalaiset olivat noitien maineessa ja he osasivat loitsuja.”
”Kadonneet” suomalaiset keksittiin, kun suomalaistutkijat 1800-luvulta alkaen löysivät tiensä suomalaismetsiin. Ensimmäinen tutkijoista oli Carl Axel Gottlund, joka viitoitti tietä muille kesällä 1817 alkaneesta ensimmäisestä Taalainmaan-retkestään lähtien.
Gottlund keräsi runoja, lauluja, loitsuja ja kansatieteellistä aineistoa. Myöhemmin hänen matkoistaan julkaistiin kirja Ruotsin suomalaismetsiä samoamassa.
Gottlundin ”löydön” jälkeen muutkin suomalaiset kielen-, kansatieteen- ja nimistöntutkijat ovat selvitelleet savolaislähtöisten metsäsuomalaisten elämää Ruotsin ja Norjan metsäseuduilla.
Viimeiset suomea puhuneet metsäsuomalaisten jälkeläiset elivät 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.
Sukututkimuksen kautta monet ruotsalaiset ja norjalaiset ovat löytäneet metsäsuomalaisjuurensa. Metsäsuomalaisuus on kummassakin maassa vahvassa nousussa.
Norjassa metsäsuomalaiset saivat vuosituhannen alussa kansallisen vähemmistön statuksen.
Osa Ruotsiin muuttaneista jatkoi matkaansa jo 1600-luvulla ruotsalaisten siirtolaisten mukana Atlantin yli Amerikkaan, lähinnä Delawareen.
Näyttelyssä voi tutustua esineiden ohella tutkijoiden kenttämatkoillaan ottamiin valokuviin suomalaismetsistä sekä kuunnella ääninäytteitä metsäsuomalaisten kirjeistä ja elämästä.
Näyttelyyn liittyy muun ohella myös oheisohjelmaa. Kevätkaudella järjestetään tutkijatapaamisia, tapahtumapäiviä ja työpajoja. Niistä löytyy ajantasaista tietoa Kansallismuseon nettisivuilta.
MAIKKI KULMALA
Finnskogar – Metsäsuomalaiset -näyttely Kansallismuseossa
Helsingissä 16.8.2015 asti.
www.kansallismuseo.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
