KANSAN SUUSTA Oma lehmä ojassa
Lempeä kuin kesäinen lehmä, sanoi entinen kuopiolainen.
Lempeät lehmät ovat olleet seuranamme jo ennen ajanlaskun alkua. Ei siis ihme, että nauta on vakiinnuttanut paikkansa myös suomen kielessä.
Laskusuhdanteen aikana lehmän häntä tuntuu olevan miltei ainoa laskevien pörssikurssien ja liikevaihtojen vertauskuva. Mutta osaa se lehmä häntänsä nostaa siinä missä kissakin. Ehkä taloustoimittajat vain eivät sitä tiedä.
Menneinä aikoina lehmät kirmasivat häntä pystyssä laitumelle kovin aikaisin. Kun Jyrki (23.4.) jyrähtää, niin kello kalahtaa, sanottiin Laatokan Karjalassa. Myös kuovin huutoa pidettiin sen merkkinä, että lehmät voi laskea ulos.
Kenen lehmä lähteessä, sen käsi sarvessa, sanottiin Lemillä. Kun omat edut ovat vaarassa, sanotaan oman lehmän olevan ojassa. Lapsuudessani lähistön pientilallisen lehmä putosi mutaiseen ojaan eikä sen nostaminen ollut mikään pikku juttu.
Sanonnoissa viitataan lehmän luonteeseen. Joku saattaa tuijottaa ”kuin lehmä uutta veräjää”. Hidas ihminen nousee kuin lehmä makuulta. Lehmän henkäystä on kuvattu lämpimäksi tai – vinosti hymyillen – raikkaaksi.
Annetaan lopuksi runoilija Leena Krohnin ylistää lehmää:
”Täällä välillä kehdon ja haudan,
me nautimme lahjoja naudan.
On armaampi valtaa ja rahaa,
satakerta ja juoksutusmaha.”
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
