Japanilainen Noyuri kotiutui miljoonakaupungista maatilalle
Antti Auvinen näyttää Japanin miljoonakaupungeista kotoisin oleville Haruka Takadalle ja Noyuri Zamalle kuinka lampaita voi syöttää. Helmi ja Minttu Auvinen (oik.) tarjoavat ahmateille kuivattuja leivänkannikoita. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoLOPPI (MT)
Miljoonakaupungin vilske vaihtui maaseudun rauhaan, kun Japanin Yokohamasta Suomeen vaihto-oppilasvuotta viettämään saapunut Noyuri Zama, 16, kotiutui Lopen Läyliäisiin.
”Täällä on ihanaa!” kuvailee nuori nainen leveästi hymyillen ja sujuvasti suomea puhuen.
”Noyuri siirtyi kokonaan puhumaan suomea vuodenvaihteen jälkeen. Hän vain päätti, että oppii suomen”, kehuu Minttu Auvinen, jonka perheen luona vaihto-oppilas on nyt asunut yhdeksän kuukautta.
Auvisten perhe asuu Läyliäisten Patojankulmalla sijaitsevalla maatilalla.
”Tämä on viljatila, mutta kesän ajan meillä on lampaita maisematöissä”, kertoo perheen isä Antti Auvinen.
Vanhempien lisäksi perheessä on kolme tytärtä: 14-vuotias Helmi, 18-vuotias Anni ja 20-vuotias Karoliina.
”Anni on parhaillaan viettämässä vaihto-oppilasvuotta Etelä-Afrikassa ja Karoliina asuu jo omassa kodissaan Tampereella”, äiti luettelee.
Vaihto-oppilaan arki maaseudulla vaatii järjestelmällisyyttä ja ajankäytön hallintaa. Noyuri opiskeli talven Hyvinkään yhteiskoulun lukiossa.
Aamun ainoa bussi Läyliäisistä Hyvinkäälle pysähtyy Auvisten kohdalla kello 6.50. Jos siitä myöhästyy, toista bussia ei tule.
”Herään aamuisin puoli kuudelta. Aikaiset herätykset eivät harmita. Tykkään koulusta ja tykkään Suomesta.”
Japanilaisnuoren motivaatiosta kertoo paljon into, jolla hän opiskeluihin paneutuu.
”Suomessa koulunkäynti on paljon itsenäisempää kuin Japanissa. Täällä on myös todella hieno koulujärjestelmä.”
Noyuri on otettu täysivaltaiseksi perheenjäseneksi oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Taskurahat tulevat tytön omilta vanhemmilta, mutta Auvisten perheen luona on Suomen koti.
Noyuri on Auvisten perheessä jo kolmas vaihto-oppilas.
”Kaikki ovat olleet tyttöjä. Jotenkin olemme ajatelleet, että tyttöjen kanssa pärjäämme, kun omat lapsetkin ovat tyttöjä”, Minttu kertoo.
Idea isäntäperheeksi ryhtymisestä syntyi tuttavaperheen esimerkistä. Asiaan perehtyminen aloitettiin internetissä.
”Läpäisimme haastattelun ja meidät hyväksyttiin isäntäperheeksi.”
Netistä valitaan myös vaihto-oppilaat.
”Niitä on siellä listassa. Vähän se oli ensimmäisellä kertaa ihmeellistä, että mitkäs markkinat nämä ovat”, perheen isä muistelee.
”Tärkeää on lukea hakemuksia tarkkaan, jotta löytyy juuri omaan perheeseen sopiva nuori. Tänne maaseudulle ei esimerkiksi kannata ottaa sellaista vaihtaria, joka haluaa joka ilta elokuviin ja hengailemaan kavereiden kanssa suurkaupungin sykkeeseen”, äiti pohtii.
Vaihto-oppilasjärjestö AFS ei maksa isäntäperheille korvauksia. Auvisten mielestä se on hyvä asia.
”Nyt kun oma lapsi on myös vaihto-ohjelmassa, on helpottavaa tietää, että hän ei ole jonkun perheen luona rahan takia. Perheellä täytyy olla jokin muu motivaatio kuin raha ryhtyä tähän”, Antti painottaa.
STINA HAASO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
